Viime viikonloppuna pihtisynnytetystä sosiaali- terveydenhuollon suuruudistuksesta ja siihen liittyvästä aluehallintouudistuksesta kuultiin maanantaina hallitukselta lisätietoa. Osa keskeisistäkin kysymyksistä jäi silti vaille vastausta. Kertomatta jäi esimerkiksi se, mitkä kolme maakuntaa joutuvat järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut yhteistyössä jonkin toisen itsehallintoalueen kanssa.
Vaikka perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) vakuutti, että karttoja ei tähän kysymykseen liittyen ole tehty, vähintäänkin pitkälle meneviä luonnosteluja on varmasti olemassa. Osa nykyisistä keskussairaaloista menettää laajan ympärivuorokautisen päivystyksen. Näin käy muun muassa Kajaanille, Kemille ja Kokkolalle.
Se merkittävä asia kuitenkin selvisi, että valtio aikoo vastedeskin paimentaa maakuntia. Jos esimerkiksi jonkin itsehallintoalueen taloudellinen kestokyky ei enää riitä pyörittämään toimintoja, valtioneuvosto voi käynnistää aluetta koskevan kriisimenettelyn – siis ottaa ohjat käsiinsä. Varaus on järkevä ja kielii siitä, että osa itsehallintoalueista nähdään jo alun pitäen resursseiltaan vähäisiksi.
Valtioneuvosto aikoo myös ohjata valtakunnallisten erityisyksiköiden työnjakoa, tulevien 18 itsehallintoalueen rajat ylittävää yhteistyötä ja myös yliopistosairaaloiden työnjakoa.
Samoin valtioneuvosto paimentaa itsehallintoalueiden suurimpia investointeja. Tällainen perälauta on tarpeellinen. Vaara yli-investointien jatkumiselle olisi muuten ilmeinen. Se, että hallinto-
alueiden välille tulee työnjakoa, merkinnee myös sitä, että ainakin vaativaa kiireetöntä hoitoa saadakseen kansalaiset liikkuvat tulevaisuudessa enemmän kuin nyt.
Uudistuksen merkittävimpiä järkeistämistoimia on se, että tuleville sote-alueille luodaan yhteinen tietojärjestelmä, jossa potilas- ja terveys-
tiedot oikeasti liikkuvat. Paikallisten tai alueellisten erillisjärjestelmien rakentamiseen on Suomessa haaskattu jopa satoja miljoonia euroja, joilla olisi ollut paljon parempaakin käyttöä kansalaisten terveyttä hoidettaessa.
Uudistuksen kuumia kysymyksiä on ollut kansalaisen vapaus valita hoidon tarjoaja. Maanantaina kuultiin vakuutus, jonka mukaan vapaus toteutuu koko maassa. On kuitenkin selvää, että kansalaisten tosiasiallinen valinnanmahdollisuus on suurissa asutuskeskuksissa vahvempi kuin syrjäkunnissa.
Tuleva uudistus avaa joka tapauksessa alan yksityisille yrityksille entistä paljon laajemmat mahdollisuudet osallistua terveys- ja sosiaalialan palvelujen tuotantoon. Kriittinen kysymys on se, alkaako kilpailu oikeasti toimia vai jyräävätkö siinä muutamat ulkomaisten pääomasijoittajien omistamat suuret yritykset.
Käytännön vastuu kilpailun toimivuudesta ja pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksien takaamisesta jää kilpailuvirastolle. Lienee melko vaikea tehtävä yhdistää vapaan kilpailun periaatteet monen peräämään suosi suomalaista -ajatteluun.
Pääkirjoitus