Säästämään pakotetun kaupungin lomautetut opettajat työllistävät oikaisuvaatimuksillaan kohtuuttomasti Oulun sivistys- ja kulttuurilautakuntaa. Viidessä kokouksessa lautakunta on käsitellyt yli 400 oikaisuvaatimusta. Lautakunnan puheenjohtajan Matias Ojalehdon mukaan vaatimuksia tipahtelee vielä lisää (Kaleva 7.10.)
Valitusruljanssi on käsittämätön. Vaikka valitusoikeus kuuluu peruuttamattomasti oikeusvaltioon, tällaisia tapauksia varten pitäisi keksiä tehokkaampia ja halvempia tapoja etenkin kun oikaisuvaatimukset ovat lähes identtisiä henkilöiden nimiä lukuun ottamatta. Voi vain arvailla, kuinka paljon valitusten käsittelyyn kuluu yhteistä aikaa ja resursseja. Lomautuksia käsiteltäneen vielä hallinto-oikeudessa ja kuka ties korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Pitää muistaa, että opettajien lomautusten perusteena oli säästöjen hakeminen. Ainakin osa niistä sulaa tähän valitusten tulvaan. Julkisen sektorin raha- ja resurssipula ei tällä menolla ainakaan helpotu.
Oulussa nähty opettajien valitusruljanssi kertoo siitä, miten vaikeaa Suomessa on sopeutua siihen ajatukseen, että kunnilla ja valtiolla ovat rahat lopussa. Ei ole sellaista suomalaista, joka ei olisi joutunut verojen kiristämisen, lomautusten tai jopa irtisanomisten kautta maksamaan tämän laman aiheuttamista laskuista jotakin. Eikä sellaista oikeusinstanssiakaan ole, jonka mahtipäätöksellä Oulun tai jonkin muun kaupungin velkaantuminen taittuu.
Kyse on poliittisista valinnoista. Eduskuntaan ja valtuustoihin valittujen pitää päättää, mistä osasta hyvinvointiyhteiskuntaa pitää luopua ainakin väliaikaisesti. Sitä linjausta ei voi sälyttää oikaisuvaatimuksilla yhdellekään lautakunnalle tai oikeusasteelle.
Pääkirjoitus