Historiallinen päätös pohjoisen ydinvoimalapaikkakunnasta on kuultu. Pyhäjoki voitti, mutta ratkaisun myönteinen vaikutus leviää paljon laajemmalle alueelle.
Keskiviikkona kuultu päätös Fennovoiman ydinvoimalan rakentamispaikasta synnytti suurta riemua Pyhäjoella ja syvän pettymyksen tunteita Simossa.
Toisella paikkakunnalla vuosien vaikuttamistyö palkitaan jättimäisellä elinvoimaruiskeella, toisella kaivetaan esiin suunnitelma B.
Eivät kaikki Pyhäjoellakaan silti vedä lippua salon huippuun. Monet kuntalaiset olisivat mielellään nähneet atomimyllyn sijoittuvan Simoon -- tai ei minnekään.
Pyhäjoen seudun ihmisten kielteisiäkin reaktioita voi ymmärtää. On huoli arvokkaan luontokohteen menettämisestä voimalalle ja pelkoja ydinvoiman turvallisuudesta kaikkiaan, ehkä myös rauhallisen paikkakunnan luonteen liiasta muuttumisesta.
Ei ydinvoima täysin ongelmaton energiantuotantomuoto olekaan -- niin kuin ei ole mikään muukaan toistaiseksi käytettävissä oleva niin sanottu perusvoimavaihtoehto.
Epäämätön tosiasia kuitenkin on, että Suomi tarvitsee myös tulevaisuudessa edullista ja varmaa energiaa, joka on jostain lähteestä kotien pistorasioihin ja tehtaiden koneisiin toimitettava.
Uuden voimalan kohdalla ei ole kyse vain etuaan ajavien Fennovoiman osakasyritysten asiasta, vaan myös tavallisten pohjoissuomalaisten ihmisten työstä, toimeentulosta ja elämän turvallisuudesta.
Yhtenä tekijänä siinä kaikessa on takana se, että energia riittää ja se ei maksa kohtuuttomasti.
Voimalan kustannusarvio on Fennovoiman laskelmissa 4--6 miljardia. Kyse on vähintään Suomen toiseksi kalleimmasta rakennushankkeesta kautta aikojen.
Vain Olkiluodon rakenteilla olevan kolmosreaktorin kustannusarvio on samassa luokassa. Työpaikkoja on luvassa rakennusvaiheessa tuhansia ja voimalan käyttövaiheessa satoja.
Fennovoima suunnittelee aloittavansa työt Pyhäjoen Hanhikiven alueella aikaisintaan loppuvuonna 2012. Aikataulu tarkentuu, kun laitostoimittaja on valittu.
Ilman protestointia hanke ei ole edennyt tähän asti, eikä luultavasti etene tästä eteenpäinkään. Yksi keskeinen este kuitenkin poistui tieltä, kun KHO kaksi viikkoa sitten hylkäsi valitukset, jotka liittyivät voimala-alueen maakuntakaavaan.
Pyhäjoella voimalan vastustajat ovat jo ilmoittaneet, etteivät anna periksi. Toiveita on nyt suunnattu ainakin Euroopan parlamentin vetoomusvaltiokuntaan, joka tutkii hanketta EU-direktiivien näkökulmasta.
Myös kunnan yleiskaavapäätös voi vielä edetä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muitakin valituskelpoisia lupapäätöksiä lienee vielä tulossa.
Valituksiin on laillinen oikeus. Silti jossain tulee vastaan se raja, jonka jälkeen valitusten teko alkaa näyttää lähinnä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän uhmaamiselta.
Sitä niin ydinvoiman kannattajilla kuin vastustajiltakin on lupa edellyttää, että Olkiluodon työmaalla nähdyt huonot kokemukset eivät Pyhäjoella toistu.
Siitä vastuun kantavat ennen kaikkea rakennuttajayhtiö Fennovoima, voimalan tuleva toteuttaja sekä Säteilyturvakeskus Stuk. Ongelmatkin pitää kertoa julki avoimesti. Ydinvoimalan kaltaisessa hankkeessa se on erityisen tärkeää.