Presidentti George W. Bushin ympärille ryhmittynyt Yhdysvaltain oikeisto on ajautunut yllättävän syviin vaikeuksiin, mutta demokraateistakaan ei nyt ole syntyvän valtatyhjiön täyttäjiksi.
Presidentti George W. Bushin toisen virkakauden piti olla yhtä paraatimarssia tavoitteesta toiseen. Republikaanien käsissä oli - ja on yhä - niin Valkoinen talo kuin kongressi, demokraatit oli lyöty hajalle, eikä mitään poliittisia esteitä ollut näköpiirissä.
Nyt toisen kauden ensimmäinen vuosi ei edes vielä ole loppu, ja republikaaninen puolue on lähes halvaustilassa. Tämä koskee laajemmin myös sitä oikeistolaista tai uuskonservatiivia liikettä, josta Bush on ammentanut tukensa.
Puolue, jolla on täysi ote Yhdysvaltain poliittiseen valtaan, on menettänyt pitkälti kykynsä käyttää tuota valtaa. Kuinka tämä on ollut mahdollista, sitä analysoidaan vielä kauan Bushin presidenttikauden jälkeen. Ansio ei kuulu ainakaan demokraateille, joiden rivit jäivät sekaisin senaattori John Kerryn vaalitappion jäljiltä, ja ovat sitä yhä.
Kuten arvostettu brittiläislehti the Economist asian määritteli, Yhdysvalloissa on nyt kaksi epäkuntoista puoluetta.
Suurin yksittäinen selittäjä tapahtuneelle näyttäisi olevan Bushin politiikka mutta se ei suinkaan ole ainoa tekijä. Edustajainhuoneen republikaanijohtaja TomDeLay joutui jättämään tehtävänsä jouduttuaan syytteeseen vaalirahoituslakien rikkomisesta. Senaatin enemmistöryhmän johtajaa Bill Fristiä puolestaan epäillään sisäpiirikaupoista, ja Bushin läheinen avustaja Karl Rove on hänkin joutunut puolustuskannalle siitä, onko rikkonut lakeja.
Näiden tapausten käsittely on pahasti ryvettänyt Bushin lähipiiriä ja heikentänyt puolueen toimintakykyä. Samaan aikaan Irakin sota näyttää yhä enemmän virhearviolta ja sen vastustus kasvaa. Hurrikaani Katrina sai aikaan aineellisten tuhojen ohella myös huikean poliittisen myrskyn, ja talouspolitiikan pulmat vain kasaantuvat. Yhä useampi kysyy, kuinka on mahdollista lisätä roimasti valtion menoja kasvattaen alijäämää ja samaan aikaan leikata verotuloja.
Bushin suosio on käynyt ennätysalhaalla, ja vaikka tuoreimmat kyselyt kertovat sen olevan taas jonkinlaisessa nousussa, hän on selvästi menettänyt asemiaan.
Kolme vuotta ennen seuraavia presidentinvaaleja Yhdysvaltoihin on syntymässä valtatyhjiö. Sisäpolitiikassa katseet ovat jo kääntyneet kohti ensi vuoden marraskuun välivaaleja, joissa demokraateille on avautunut odottamaton tilaisuus vallata kongressia takaisin. Monet republikaanit kokevat, että Bushista on tullut rasite heidän omille tavoitteilleen, ja he ottavat presidenttiin etäisyyttä.
Kun Irakin sota jatkuu toivottomana sotkuna ja kun bensiinin hinta pysyy sitkeän korkealla, ei Bushilla ole juuri toivoa oleellisesti vahvistaa omaa otettaan. Hän on koko ajan ollut hyvin kiistanalainen presidentti, mutta tällä hetkellä hän on myös poliittisesti heikko. Presidentin valtaan tämä ei vaikuta, mutta kylläkin kykyyn käyttää valtaa omien tavoitteidensa ajamiseen.
Tällä hetkellä käsillä on odottamaton tilanne: presidentti ja molemmat pääpuolueet ovat samanaikaisesti heikkoja. Yhdysvaltain merkityksellisin valtakamppailu käydään nyt republikaanisen puolueen suunnasta, ja sisäisessä kamppailussa on mukana monia osapuolia.
Bushin toisesta kaudesta on tulossa oleellisesti erilainen kuin ensimmäisestä. Mikäli Bushin politiikka olisi toiminut, maan oikeisto tuskin olisi ajautunut samanlaiseen sekaannukseen kuin missä se nyt on.