Akavan toiseksi suurin liitto, Uusi insinööriliitto (UIL) on ajautunut täydelliseen sekasortoon. Aika kuluu yhä sisäiseen valtatappeluun, vaikka pitäisi keskittyä jäsenkunnan edunvalvontaan.
UIL:n niin kuin kaikkien muidenkin työntekijäliittojen tärkein tehtävä on ajaa oman jäsenkuntansa etuja. Palkkaneuvottelut ovat vasta ensi vuonna, mutta vuonna 2006 Insinööriliiton ja Kuntien Teknisten fuusiosta syntyneessä ja noin 73 000 jäsenen Uudessa insinööriliitossakin iskukunnon pitäisi olla jo nyt hyvässä terässä. Tästä ei ole UIL:ssa tietoakaan.
Etenkin ammattiliiton tulisi näyttää myös moraalista esimerkkiä hyvästä työnantajapolitiikasta. UIL:n oma työnantajapolitiikka on kuitenkin ollut omituista, jopa kyseenalaista.
Jos tilanne on niin kuin kerrotaan, että juuri pidettyjen kahden peräkkäisen ylimääräisen edustajakokouksen jälkeen asetelma liiton sisällä on entistä tulehtuneempi ja että nyt ollaan ajauduttu rangaistuksista koston kierteeseen, alkavat korjauskeinot rivien suoristamiseen ja sopuisaan yhteiseloon olla olemattomat.
Julkisen sektorin insinöörijoukoissa on vallalla näkemys, että pieni yksityisen sektorin klikki on vajaan vuoden vallankahvassa olleen puheenjohtaja Pertti Porokarin johdolla vallanahneuksissaan keittänyt sopan, survonut julkisen sektorin saveen ja johtanut liiton tuhon tielle. Tämä on rajua kritiikkiä.
Kunta-alan insinöörit suunnittelevat vakavasti yhdistymissopimuksen purkamista UIL:n ja Kuntien teknisten KTK:n välillä ja lähtöä Uudesta insinööriliitosta. Jatkosta kokoonnutaan neuvottelemaan ensi viikon torstaina.
Kukaan ei osaa enää sanoa, miten umpikujasta selvittäisiin ja rivit saataisiin suoriksi. Tappelun tiimellyksessä monelta tuntuu unohtuneen se, ketä varten liitto on olemassa.
Näköpiirissä ei ole taistelun laantumisen merkkejä. Sekään ei tuonut ratkaisua, että puheenjohtaja Pertti Porokari pantiin vähäksi aikaa jäähtymään hyllylle tehtävistään.
Kuun vaihteessa pidetty ylimääräinen edustajakokous oli riitaisa. Porokari sai valtuudet jatkaa tehtävissään. Sen sijaan varapuheenjohtajat ja lähes kaikki liiton hallituksen jäsenet potkittiin ulos heti perään pidetyssä toisessa liittokokouksessa. Nyt saivat hyllyttäjät lähteä. Jakolinja kuitenkin jäi. Se vaihtoi vain paikkaa.
Parhaillaan setvitään, tuliko tehtyä laittomia päätöksiä. Sääntöjen mukaan liiton hallituksen olisi pitänyt kutsua ylimääräinen kokous koolle, mutta sen kutsui Porokari. Lisäksi tutkitaan, rikottiinko varapuheenjohtajien valinnassa vaaliohjesääntöä. Liiton väestä kaikkia eivät tunnu tietävän edes sitä, ovatko he vielä töissä UIL:ssä vai eivät. Käsittämätöntä sekoilua.
Sekava onkin täysin riittämätön sana kuvaamaan Uudessa insinööriliitossa vallitsevaa tilannetta. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen, joka johti liittoa ennen Porokaria onkin huokaillut, että sopasta tulee niin mystinen, ettei sitä kukaan ymmärrä.
Pahimmillaan edessä voi olla vuosia kestävä ja miljoonia euroja maksava oikeudenkäyntien suma. Ensin kuitenkin nähtäneen suurliiton hajoaminen. Näyttää pahasti siltä, että luottamuksellisen yhteistyön palauttaminen on mahdotonta.
Varsinaisen kuohunta alkoi, kun puheenjohtaja Porokari keväällä käynnisti liiton toimistossa yt-neuvottelut.
Porokari ryhtyi uudistamaan toimiston miehitystä ja vaihtamaan osastonjohtajia. Väki hermostui ja liiton hallitus katsoi Porokarin ylittäneen toimivaltuutensa. Toimenkuviensa ja palkkojen heikennyksen kohteeksi joutuneet naiset jättivät työsuojelupiiriin ilmoituksen syrjinnästä. Porokari kiisti syytökset perättöminä.
Tyytymättömien mukaan liitossa on taitamattomalla johtajapolitiikalla tallottu erittäin vakavalla tavalla ay-liikkeen pyhiä periaatteita ja valinnoissa raaka valtapeli on saanut syrjäyttää demokratian.
Valtapolitiikka on ollut kähinöinnissä mukana alusta asti. Pohja ongelmille löytyy jo liiton perustamisajoista. Jäsenistö oli valmiiksi riitaista. STTK:hon kuuluneet Kuntien tekniset lähtivät mukaan akavalaiseen Uuteen insinööriliittoon pienen piirin salaisen valmisteluoperaation jälkeen.
Jäsenkunnassa on insinöörejä, insinööriopiskelijoita ja muita tekniikan asiantuntijoita. Liitto perustettiin sektoririippumattomaksi edunvalvontajärjestöksi, jonka tehtävänä on hoitaa jäsenkuntansa asioita sillä tavalla kuin eri sektorit haluavat niitä hoidettavan.
Tällaista menoa jäsenet tuskin halusivat. Liiton maine sekä puheenjohtajan uskottavuus työmarkkinakentässä alkavat olla mennyttä. Akavankin takkiin on tullut tahra, vaikka kaikki insinöörit jatkossakin pysyisivät Akavassa.