SDP:n jääminen oppositioon ja Ilkka Kanervan nousu ulkoministeriksi johtavat väistämättä merkittäviin muutoksiin ulkoministeriössä ja ehkä myös ulkopolitiikan painotuksissa. Tarja Halonen on nyt yksinäisempi kuin koskaan ennen presidenttinä.
Presidentti Tarja Halosen ja Matti Vanhasen toisen hallituksen ensi tapaamisessa torstaina ja sen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa nähty elekieli kertoi yhtä paljon kuin ne sanat, jotka presidentti lausui ulkopolitiikan uusista valtasuhteista. Halonen näki aiheelliseksi muistuttaa presidentin johtavan ulkopolitiikkaa, vaikka hän vakuutti heti seuraavassa hengenvedossa uskovansa, että yhteistyö hallituksen kanssa sujuu hyvin.
Mieltä jäi askarruttamaan kuitenkin vielä enemmän Halosen ilme. Siitä heijastui tv:ssä ohikiitävän hetken huolestuneisuuden vaikutelma -- eikä ihme. Halonen on joutunut uuteen ja outoon tilanteeseen, kun maahan syntyi porvarihallitus .Presidentti on nyt ulkopolitiikan ylimmässä johdossa ainoa sosiaalidemokraatti.
Vielä muutama vuosi sitten demarit olivat miehittäneet kaikki ulkopolitiikan keskeiset tehtävät. Presidenttinä, pääministerinä, ulkoministerinä, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja Suomen edustajana EU:n komissiossa oli demari.
Nyt Suomen EU-politiikkaa sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa (utva) johtaa keskustan Vanhanen. Ulkoministeriksi nimitettiin kokoomuksen Ilkka Kanerva. Ulkoasiainvaliokunnan johtoon tulee kokoomuksen Pertti Salolainen, ja komissiossa häärii Suomen mandaatilla keskustan Olli Rehn.
Listaan pitää vielä liittää keskustan Paavo Väyrynen. Vanhasta kehäketusta ja pitkäaikaisesta ulkoministeristä tuli ulkomaankauppa- ja kehitysministeri. RKP:n Astrid Thors käsittelee puolestaan valtioneuvoston EU-sihteeristölle ja EU-puheenjohtajuussihteeristölle kuuluvat asiat.
Historiallisesti järisyttävin muutos tapahtui ulkoministeriössä. Ilkka Kanerva on ensimmäinen kokoomuslainen ulkoministeri sitten Antti Hackzellin, joka toimi tehtävässä 1932--1936.
Sotien jälkeen ulkoministeriötä ovat hallinneet keskusta ja SDP niin, että Kanervan on vaikea löytää sieltä muita julkikokoomuslaisia virkamiehiä kuin Jari Vilénin, joka hänkin siirtyy syksyllä suurlähettilääksi Unkariin.
Ulkoministeriö oli pitkään keskustalaisten läänitys, mutta kun valta vaihtui Urho Kekkoselta Mauno Koivistolle 1982, demarit aloittivat pontevasti ministeriön valloituksen. Heillä oli marssittaa kyvykkäitä, ulkopolitiikkaan perehtyneitä nuoria miehiä ministeriöön ja sen korkeisiin virkoihin. Demarit miehittivät pikku hiljaa ministeriön avainpaikkoja omilla miehillä ja naisillaan.
Mitä uusi ulkoministeri tekee? Alkaako nyt kokoomuslaisten invaasio ulkoministeriöön? Jos Kanerva hautoo sellaisia aikeita, hänellä on kuitenkin ongelma: mistä ottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan hyvin perehtyneitä jäsenkirjakokoomuslaisia? Sellaisia on harvassa eikä taida löytyä helposti lukuunottamatta alivaltiosihteeri Antti Peltomäkeä valtioneuvoston kansliassa.
Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin ulkopolitiikan linjaan. Pian saadaan lisävalaistusta siihen, miksi Valkoisen talon ovet eivät ole auenneet suomalaisille. Kuinka paljon siihen ovat vaikuttaneet presidentti Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausunnot?
Jos Kanerva saa pian korkean tason kutsun Washingtoniin, johtopäätöksiä voidaan alkaa tehdä ainakin Tuomiojan osalta. Kanervalle viritellään myös matkaa Moskovaan. Mikäli se järjestyy, käyntiin liittyy historiallisia arvoja, mutta niitä ei kannata liioitella.
Venäjä ei ole Neuvostoliitto, ja nykyajan kremnologia on täysin eri oppi kuin NKP:n aikana. Kanervan käynti Moskovassa olisi jymyjuttu vain kokoomuslaisille ja hänelle itselleen.
Vanhanen vaali suhteita Haloseen ensimmäisessä hallituksessaan ja varoi visusti astumasta presidentin varpaille. Vaikka demarit eivät ole enää Halosen tukena hallituksessa, on syytä odottaa, että sama linja jatkuu toistaiseksi ja heijastuu koko hallitukseen. Halosella ja Kanervallakin on tarvetta osoittaa, että yhteistyö toimii. Vanhanen aikoi alun perin antaa ulkoministeriön Paula Lehtomäelle, mutta kun tämän raskaus tuli esteeksi, hän luovutti sen mieluummin kokoomukselle kuin antoi Väyryselle. Jyrki Katainen kelpuutti taas ulkoministeriksi Kanervan, vaikka Sauli Niinistö olisi ollut myös hyvä tehtävään ja olisi raikastanut hallituksen ilmettä -- toisin kuin Kanerva tekee.
Mutta kuten Niinistön haastattelusta Viikko-Kalevassa voi lukea, uuteen hallitukseen varottiin laskemasta presidentillistä miinaa. Halonen ei voi silti tuntea oloaan levolliseksi. Jos erimielisyyksiä tai selviä painotuseroja ilmenee ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ne hoituvat niin, että utva kävelee yksinäisen presidentin yli. Hänellä kun ei ole hallituksessa omia ihmiskilpiä.
***
Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos selviää illalla. Silloin nähdään, ketkä kaksi menevät jatkoon. Toisesta tulee Ranskan presidentti, jonka pitäisi avittaa EU:n perustuslaillista sopimusta koskevan kriisin ratkaisussa. Ei hyvältä näytä. Suuren maan ehdokkaat ovat käyneet pikkusieluista kampanjaa ranskalaisten sieluista kuin kyläpoliitikot.