Valtaosa pelättyyn sars-tautiin sairastuneista toipuu. Tautiin menehtyneistä suurimmalla osalla on ollut koronaviruksen aiheuttaman sarsin lisäksi jokin muu vakava perustauti. Tämä käy ilmi kahdessa arvovaltaisessa lehdessä julkaistuista merkittävistä tutkimuksista, joissa on ensimmäisen kerran kuvattu tämän taudin kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri Petri Ruutu Kansanterveyslaitokselta.
Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa mukana olleista 50 sars-potilaasta vain yksi eli kaksi prosenttia oli kuollut siinä vaiheessa, kun raporttia kirjoitettiin. Valtaosa eli 82 prosenttia potilaista oli jo toipunut tai hyvää vauhtia toipumassa. Muut potilaat olivat edelleen sairaalahoidossa.
Tässä honkongilaisen tutkijaryhmän tutkimuksessa mukana olleista potilaista 90 prosentilla oli todettu taudin todennäköisimmäksi aiheuttajaksi samassa tutkimuksessa paljastunut uusi koronavirus.
New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistun hongkongilaisen tutkimuksen kaikkiaan 138 potilaasta kuoli viisi eli neljä prosenttia. Heillä oli kaikilla ennestään vakavia perustauteja. Neljäsosa potilaista joutui tehohoitoon, ja yli puolet oli jo toipunut taudistaan tutkimusta raportoitaessa.
Nyt selvitettävä tartuntatavat
Suomalaistenkin seurannassa olleiden potilaiden taudin todellinen aiheuttaja voi vähitellen selvitä, kun uusi diagnostiikka tulee meilläkin käyttöön. Silloin voidaan rajata sars erilleen niistä lukuisista muista keuhkokuumeista, joita väestössä on joka tapauksessa ilman tätä uutta koronavirustakin, sanoo Ruutu.
"Tässä on nyt vasta päästy hyvään alkuun tutkimuksessa. Seuraavana on määriteltävä, miten tauti tauti tarttuu. Tätä pystytään selvittämään tutkimalla esimerkiksi hoitohenkilöstön tartuntariskiä hoidon eri vaiheissa, jolloin kontakti potilaiden kanssa on ollut erilaista", sanoo Ruutu.
Myös perheissä voidaan selvittää, minkälaista kosketusta potilaiden ja tartunnan saaneiden tai oireettomiksi jääneiden perheenjäsenten kesken on ollut. Huolella tehtynä tällainen tutkimus voi kertoa paljonkin tartuntatilanteista, uskoo Ruutu.
Myös ihmisten eri eritteiden tartuttamisvaaraa voidaan selvittää hyvin piankin, koska viruksen genomi on nyt selvillä, arvelee Kansanterveyslaitoksen mikrobiologisen osaston johtaja Tapani Hovi. On vain ajan kysymys, kun selviää, pystytäänkö virusta viljelemään myös esimerkiksi ulosteessa.
Vasta-ainetestin saaminen Suomeen kestää Hovin mukaan vielä jonkin aikaa, koska meillä pitäisi ensin olla tämän viruksen infektoimaa solukkoa käytössä. Sen sijaan genomikartoitukseen perustuvaa testiä meillä ollaan jo pystyttämässä.