Maatilojen koko jatkaa edelleen kasvuaan Suomessa. Vuonna 1995 Suomessa oli eniten alle kymmenen hehtaarin tiloja ja vähiten yli 30 hehtaarin tiloja. Vuonna 2000 tilanne oli jo aivan toinen: silloin eniten oli suuria, yli 40 hehtaarin tiloja. Niiden osuus maatiloista nousi 13 prosentista 22 prosenttiin vuosina 1995-2000 ja kasvaa koko ajan.
MTT Taloustutkimuksen erikoistutkija Jyrki Niemi toteaa, että paineet ovat edelleen tilan kasvattamiseen päin. ”Talouden lainalaisuudet toimivat. Vaikka paljon puhutaan isoista investoinneista, totuus on, että meillä tilarakenne on edelleen hyvin pieni verrattuna keskieurooppalaiseen rakenteeseen”, Niemi sanoo.
Suomen lypsykarjatiloista suurin osa on 20-30 lypsylehmän tiloja. Keskimäärin tiloilla on 17,5 lypsylehmää ja eniten eli noin puolet tiloista on sellaisia, joilla on 15-20 lypsylehmää. Uudet investoijat lähtevät nykyään siitä, että lehmiä pitäisi olla noin 50.
Muutokseen kuluu kuitenkin aikaa.
”Isoista tiloista voidaan puhua sitten, kun lehmiä on yli 40. Seuraavien kymmenen vuoden aikanakaan ei päästä sellaiseen rakenteeseen, että tiloilla olisi keskimäärin noin paljon lehmiä”, Niemi ennustaa.
Esimerkiksi Tanskassa ja Britanniassa keskikokoinen tila on jo 50-70 lehmän suuruinen.
Suuremmalla tilalla tuotanto on halvempaa
Mitä suurempi tila on, sitä alemmat tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat. Kun tilakoko kasvaa enintään kymmenestä lehmästä yli 30 lehmään, tuotantokustannukset alenevat 30 prosenttia maitolitraa kohden.
”Tottakai se vaatii tiloilta enemmän liikkeenjohtokykyä. Riskit myös kasvavat”, Niemi sanoo.
Isommat tilat myös erikoistuvat, ja lypsykarjatilat ostavat esimerkiksi rehut ulkopuolelta. ”Tiloilla on perinteisesti tehty vähän vaikka mitä. Nuoret yrittäjät lähtevät uuteen leikkiin. Vanhat todennäköisesti jatkavat toimintaa perinteisellä tavalla”, Niemi arvioi.
Syrjäkylillä osa pelloista joutilaiksi
Niemen mukaan on todennäköistä, että pitkällä aikavälillä erityisesti huonoilla viljelysmailla ja -alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa osa peltoalasta jää viljelemättä. ”Myös kotieläintuotanto on siirtymässä Etelä- ja Länsi-Suomeen.”
Niemen mukaan Pohjois-Pohjanmaa on näyttänyt säilyttävän asemansa maidontuotantoalueena.
Tilakoon kasvu ei tee välttämättä kaikkea helpoksi. Kun tilakoko kasvaa, tilan sisäiset välimatkat pitenevät ja lisäpellot voivat olla lohkokooltaan pieniä ja epäkäytännöllisiä viljellä. Suuri traktori ei välttämättä mahdu edes kääntymään kovin pienellä pläntillä.
MTT Taloustutkimuksen tähänastisten selvitysten mukaan peltolohkojen etäisyydet eivät kuitenkaan vielä ole näyttäneet rajoittavan tilakoon kasvua, vaan rajoittavaksi tekijäksi muodostuu pieni lohkokoko tai erilaiset tukijärjestelmistä johtuvat rajoitteet.
