Tulihan se sieltä, Tarja Halosen ilmoitus ryhtymisestä Suomen seuraavaksikin presidentiksi. Tätä tietoa on odotettu kuin auringonnousua, ja pitkään se on ikään kuin ruskona heijastellut taivaanrannassa, mutta ennen vahvistusta siihen ei ole oikein uskallettu uskoa.
Tai oikeastaan: ei se ole mikään salaisuus ollut enää viime syksyn jälkeen. Halonen nimittäin paljasti, että jo silloin sen sai kuulla ensimmäinen ihminen, joka ymmärsi sitä kysyä. Tämä oli ahvenanmaalainen pikkutyttö, joka kysyi ilmeisesti ruotsiksi, että börjaako tanten presidentiksi vielä uudelleenkin. Halonen vastasi - ilmeisesti ruotsiksi hänkin - että tanten börjar, joka tarkoittaa että täti rupeaa.
Tällainen episodi on monella tavalla merkillepantava, ja ehkä se vaatii vielä myös jatkoselvittelyjä.
Ensinnäkin: minkälaisen kuvan antaa suomalaisesta journalismista se, että valtakunnan kuumimman uutisen onnistuu noukkimaan pikkutyttö kokonaisen poliittisten toimittajien armeijan nenän edestä? Ei vaikuta oikein hyvältä. Vähän on samaa henkeä kuin Kekkosen aikana, että kaikkea tiedetään, mutta mitään ei kerrota. Kyllähän totta puhuen kaikki ovat tienneet, että Halonen jatkaa, mutta onko sitä tullut kukaan kysyneeksi? Jos presidentiltä olisi skuuppi lurahtanut julkisuuteen näinkin helposti, kyllä se olisi pitänyt lehtiin saada.
Jonkinlaisena verukkeena journalistit voivat käyttää sitä, että on sitä kysytty, mutta vastausta ei ole saatu. Siinä tapauksessa voidaan kysyä presidentin omien motiivien perään. Mahtaako hän elää Kekkosen tai vielä etäisempiä juoksuhautojen aikoja, jolloin kaikki suuret Suomea koskevat uutiset vuodatettiin julkisuuteen Ruotsin kautta. Sen verran lievennystä tähän on ehkä tullut, että Ruotsin korvikkeeksi kelpaa nyt Ahvenanmaa, mutta kannattaisi siitä huolimatta tarkistaa, ettei tämä oolantilainen pikkutyttö satu olemaan sukunimeltään Kollontai.
Sekin on tietysti mahdollista, että presidentillä ei ole Suomessa oikein kunnollista luottotoimittajaa, jolle voisi sydäntään purkaa. Vaikka kuka tietää vaikka hän olisi yrittänyt sitä täällä purkaakin, mutta kun kysymyksessä on viranhoito, asia ei ole luottotoimittajaa kiinnostanut. Ehkä tämä on ollut vailla intiimimpiä paljastuksia, esimerkiksi että minkälaisia kalsareita Pena käyttää, tai tuleeko koskaan pistäydytyksi viihteellä ulkomaamatkojen aikana, tai onko Rontilla ollut juoksuaika.
Asia sinänsä on tämä ahvenanmaalaistyttö itse. Hän tiesi valtakunnansalaisuuden, mutta panttasi sitä yli puoli vuotta kertomatta kellekään! Mahtoiko hänellä olla siihen oikeus valtiosäännön mukaan? Ainakin moraalisesti valtakunnan asioihin selvästi vaikuttavan tiedon pimittäminen on hyvin arveluttavaa, kuin Paula Lehtosaaren häät. Onnekseen tyttö lienee paitsi ruotsinkielinen, myös alaikäinen, joten häneltä ei voitane odottaa täydellistä laintuntemusta eikä hän myöskään liene varsinaisesti rangaistavissa. Ehkäpä hänelle käykin päinvastoin: vartuttuaan hänestä tulee Ahvenanmaan maaherra, koska hän on jo varhain ymmärtänyt osoittaa lojaalisuutta vallanpitäjiä kohtaan.