Ennakkoäänestyksen alkaminen tänään palauttaa valtiovallan konkreettisesti kansan käsiin. Liian moni suhtautuu tähän kansalaisoikeuteensa välinpitämättömästi.
Vaikka varsinainen vaalipäivä on vasta puolentoista viikon päästä sunnuntaina, eduskunnan jakarandatuoleja aletaan tosiasiassa jakaa jo tänään keskiviikkona ennakkoäänestyspaikkojen avautuessa. Viimeisimpien eduskuntavaalien perusteella voi odottaa, että ennakkoäänten osuus nousee noin 40 prosenttiin kaikista annetuista äänistä. Ensi tiistai-iltaan mennessä maassa lienee siis annettu noin miljoona ääntä.
Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu yhä kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Viimeisen neljän vuosikymmen äänestysaktiivisuuskäyrä osoittaa, että asian arvo on suomalaisten mielissä haalistunut. Viime eduskuntavaaleissa valtakunnallinen äänestysprosentti nousi enää 67:ään.
Puolueiden kannatustutkimusten yhteydessä saadut vastaukset kertovat, että alamäki saattaa saada jatkoa. Kalevan Suomen Gallupilla teettämä mittaus vihjaa, että Oulun vaalipiirissä lukema uhkaa pudota jopa rajusti, 68 prosentista 60 prosentin tuntumaan.
Syitä äänestysinnon laskuun on useita. Ajat ovat hyvät, ja monta polttavaa epäkohtaa on jo hoidettu kuntoon. Sen vuoksi osa ihmisistä ei näe suurta tarvetta käyttää äänioikeuttaan. Matalassa äänestysinnossa heijastuu myös politiikan vastaisuus - äänestämättömyydellä yritetään protestoida likaisena pidettyä poliittista peliä vastaan. Luultavasti moni myös laskee mielessään, ettei yhdellä äänellä ole väliä.
Nukkuvien puolueeseen hukkaantuu valtava määrä poliittista voimaa, koska valta jaetaan aina annettujen äänten perusteella, eivätkä vallan saavat jää murehtimaan äänestyshaluttomuuden syitä.
Äänestysprosenttia on yritetty kääntää nousuun erilaisen tempuin ja iskulausein. 1980-luvulla nuorisolle suunnattiin kampanja, jonka mukaan "vain mäntti jättää äänestämättä". Se kyllä herätti keskustelua niin kuin SAK:n mainokset nyt, mutta kukaan ei pysty sanomaan, mikä kampanjoinnin teho on oikeasti ollut. Trendi on ollut joka tapauksessa aleneva.
Osasyynsä laskevaan kiinnostukseen voi olla silläkin, etteivät eduskuntavaalit eivät ole sitten 1960-luvun suuresti heilauttaneet poliittisia voimasuhteita. Puoluekentän suuri muutos on ollut se, että neljän suuren puolueen kamppailusta on siirrytty kolmen suuren kamppailuun. Sekin kisa on ollut siinä mielessä yksitoikkoista, että suurimman puolueen asemasta ovat viime vuosina kamppailleet vain SDP ja keskusta.
Sitä enemmän dramaattisia kamppailuja ja yllätystuloksia on kuitenkin nähty vaalipiirien tasolla ja ehdokkaiden välillä. Tällä kertaa esimerkiksi kokoomuksen ja keskustan tilanteet Oulun vaalipiirissä ovat niin ennalta arvaamattomia, että läpimenijöiden nimiä jännitetään kaikissa muissakin puolueissa.
Myös kolmen suuren puolueen valtakunnalliseen kamppailuun voi olla tulossa enemmän latausta kuin vielä äsken osattiin odottaa. Tähän viittaa tuore Taloustutkimuksen mittaus, jonka perusteella keskusta olisi kirinyt parin prosenttiyksikön karkumatkalle samalla kun kokoomus olisi noussut jo SDP:n kantapäiden tuntumaan.
Se kannattaa kuitenkin muistaa, että olivat mielipidemittauksen tulokset millaisia tahansa, ne eivät vaaleja ratkaise. Sen tekevät vain ne, jotka käyvät uurnilla.