Pääkirjoitus

Valta miesten käsissä

Maailman naisvaltaisin hallitus aloitti torstaina työnsä. Arki tuli kuitenkin vastaan nopeasti. Miehet ottivat vallan käsiinsä myös tärkeissä ministerivaliokunnissa.

Yhdeksän ensikertalaista hallituksen jäsentä vannoi torstaina ministerivalansa.
Yhdeksän ensikertalaista hallituksen jäsentä vannoi torstaina ministerivalansa.
Kuva: Vesa Moilanen

Maailman naisvaltaisin hallitus aloitti torstaina työnsä. Arki tuli kuitenkin vastaan nopeasti. Miehet ottivat vallan käsiinsä myös tärkeissä ministerivaliokunnissa.

Yksi maailman harvoista naispresidenteistä otti torstaina vastaan maailman ainoan hallituksen, jonka enemmistö on naisia. Tarja Halonen oli valtiopäivien avauspuheessaan sanonut seuraavansa mielenkiinnolla, miten naiskansanedustajien vahva edustus näkyy politiikan sisällössä. "Ja kyllähän se nyt todella näkyi", oli presidentin yhteenveto.

Presidentin ja Matti Vanhasen toisen hallituksen ensimmäinen tapaaminen jää historiaan yhtenä tasa-arvon toteutumisen merkkipaaluna. Näin ainakin symbolisella tasolla. Politiikan sisällön suhteen tilanne voi jo olla hieman toinen. Kovin valta on yhä miehillä.

He saivat raskaimmat salkut hallituksessa ja vallan hallituksen neljässä ministerivaliokunnassa. Ne ovat hallituksen ydinryhmiä, joissa käsitellään tärkeimmät ulkopolitiikkaan, EU-suhteisiin ja talouteen liittyvät kysymykset.

Kaikkiaan 15 ministeriä sai paikan ainakin jossain näistä valiokunnista, monet yhtä useammassa. Kokonaan niiden ulkopuolelle jäi viisi uuden hallituksen jäsentä. Kaikki ovat naisia, ja heidän joukossaan oululainen viestintäministeri Suvi Lindén.

Liikenne- ja viestintäministeriössä Lindénillä on kakkossalkku, lähtökohtaisesti yksi hallituksen kevyimmistä. Toki esimerkiksi viestinnän lainsäädäntö, radio- ja televisiotoiminta ja televiestinnän ohjaus ovat asioita, jotka vievät helposti yhden ministerin työpanoksen ja joissa on mahdollista katsoa tulevaisuuteen.

Kokoomuslainen Lindén on ensimmäinen vain tähän keskittyvä ministeri, joten hänen on kyettävä itse rakentamaan tehtävänsä oikeutus. Siinä riittää haastetta.

Pohjois-Suomen "voimaministerit" ovat keskustan Paavo Väyrynen ja Paula Lehtomäki. Ympäristöministerinä Lehtomäki pääsee nyt paneutumaan kotimaan asioihin, toisin kuin edellisessä tehtävässään, ja samalla hänen poliittinen osaamisensa tulee toisella tavalla koetukselle.

Väyrynen on henkilönä koko hallituksen kiistanalaisin nimitys. Pohjois-Suomessa kannattaa silti panna merkille hänen räväkkä aloituksensa. Heti ensimmäisenä työpäivänään Väyrynen vaati Lapin Radiossa vahvasti ratayhteyttä Sallasta Kantalahteen eli Lapin ja Kuolan alueen välille. Edellisessä hallituksessa ei kukaan ministeri tuonut tätä asiaa näin selvästi esille.

Väyrysen vastuulla on lähialueyhteistyö ja ulkomaankauppa. Aikanaan hän oli ulkoministerinä perustamassa Barentsin alueen yhteistyötä. Ratapuheet viittaavat siihen, että tämä yhdistelmä voi pohjoisen kannalta muodostua vielä varsin mielenkiintoiseksi, semminkin kun panostus pohjoiseen saa tukea myös hallitusohjelmassa.

Ministerien työnjaossa näkyy jako kahteen. Kokoomus sai näkyviä ulko- ja turvallisuuspolitiikan paikkoja. Keskustalla ovat kuitenkin ne raskaat sektoriministeriöt, jotka jakavat paljon rahaa ja joissa tehdään sisäpolitiikkaa. Molemmat pääpuolueet saivat tahtomansa, mutta jako voi tietää jännitteitä, kunhan hallitustyö todella alkaa.

Eteen on kuitenkin vaikea kuvitella mitään, mitä voisi verrata neljän vuoden takaiseen tilanteeseen Anneli Jäätteenmäen aloittaessa lyhyeksi jäänyttä uraansa pääministerinä. Poliittiset jännitteet olivat silloin aivan toisenlaiset.

Samalla uusi perustuslaki on hallituksen muodostamisen osalta tullut testatuksi hengeltään niin kireissä kuin leppoisissa oloissa. Se toimii hyvin.