Neulanreikäkuvaus on säilynyt harrastuksena hengissä kameratekniikan huikeasta kehittymisestä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi, sillä käsillä tekeminen ja valokuvauksen perusteisiin palaaminen kiehtovat monia. Yksi askel tällä valokuvauksen osa-alueella on solarigrafia: päivien, viikkojen tai kuukausien valotusajat, joilla halutaan ikuistaa Auringon reittejä taivaalla.
"Oksasakset on parhaat tässä hommassa", puhisee tikkailla tasapainoileva Kalevan valokuvaaja Pekka Ala-aho ja leikkaa lyhytteräisillä saksilla kohmeista ilmastointiteippiä lieriömäisen purkin ympäriltä. Purkki on tukevasti teipattu viiden metrin korkeuteen Ala-ahon pihalla seisovaan vanhaan sähköpylvääseen. Lieriön kyljessä on pienen pieni reikä, jonka päälle Ala-aho repäisee rullasta palan teippiä. Tämän kameran valotusaika päättyi siihen. Purkki on yksi monista neulanreikäkameroista, joita Ala-aho on asettanut ympäri Oulua. Kun tavallisessa neulanreikäkuvauksessa tavoitteena on ikuistaa maisema, tässä kuvassa pääosan ottavat Auringon taivaalle piirtämät valokaaret. Menetelmän nimi on solarigrafiakuvaus, ja sen lopputulos on solarigrafi -- kuva Auringon liikkeestä.
Lue lisää Kalevan Sunnuntai-liitteestä.
