Va­lo­ku­vaus vaihtui va­paa­eh­tois­työ­hön

Kalevaululainen valokuvaaja Ilkka Laine, 57, myönsi itselleen 1990-luvun puolivä

Puutöissä . A-killan puutyöverstaassa on hyvät tilat ja välineet puutöiden tekemiseen. Ilkka Laineen taustalla kaksi vuotta verstaassa työskennellyt puutyöntekijä Aarre Siekkinen.
Puutöissä . A-killan puutyöverstaassa on hyvät tilat ja välineet puutöiden tekemiseen. Ilkka Laineen taustalla kaksi vuotta verstaassa työskennellyt puutyöntekijä Aarre Siekkinen.
Kuva: Tapio Maikkola

ululainen valokuvaaja Ilkka Laine, 57, myönsi itselleen 1990-luvun puolivälissä, että alkoholi oli hänelle ongelma. Uutta elämää ja täyttä raittiutta on nyt jatkunut kahdeksan vuotta. Nuo vuodet ovat olleet antoisia. Tukemalla kohtalotovereitaan muun muassa A-killan kautta hän on löytänyt elämälleen uutta sisältöä ja kokee auttamisen iloa.

Tänään Ilkan tärkein työväline on hän itse ja päivät killan toimintaan liittyvien asioiden huolehtimista ja ihmisten kohtaamista.

Omasta kokemuksestaan Ilkka tietää vertaistuen arvon: miten hyvältä tuntuu keskustelu ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia elämänkokemuksia. Avun tarve ei todellakaan pääty klinikalla saatuun hoitoon.

"Tueksi ei mielestäni riitä se, että ihminen käy hoidon jälkeen kerran viikossa keskustelemassa ammattilaisen kanssa. Sairaudesta toipuva tarvitsee aluksi vertaistukea ja keskustelutoveria päivittäin. Tärkeää on myös uuden raittiin seuran ja toiminnan löytäminen. Juuri siihen pyrkii myös A-kilta tarjoamaan apuaan."

Viime vuosien kokemukset ovat vahvistaneet hänen uskoaan jokaisessa ihmisessä oleviin voimavaroihin. "Toivotonta tapausta ei olekaan, kaikilla on mahdollisuuksia raitistua. Vaikka toisten apua tarvitaan, ilman omaa työtä se ei kuitenkaan onnistu."

Myös lause "suomalainen mies ei puhu eikä pukahda" saa jäädä omaan arvoonsa. Omista tunnoista ja ajatuksista puhuminen on välttämätön osa parantumisprosessia. "Kaikkia asioita ei vertaisryhmissäkään tarvitse ottaa esille. Luotettavien ystävien kautta syvimmät mietteet on kuitenkin syytä käydä läpi."

Puhuminen ei Ilkan mielestä kuitenkaan tarkoita "saman levyn pyörittämistä", vanhojen asioiden vatkaamista yhä uudestaan ja uudestaan. "Tärkeää on elää tätä päivää, mutta muistaa taustat ja elämässä olleet mustat asiat. "

Ilkka sanoo, ettei ihminen usein jälkikäteenkään osaa tarkkaan analysoida, mistä alkoholin liikakäyttöön johtanut paha olo johtui.

"Sitä etsii vikaa ympäriltään ja yhteiskunnasta, syyttää myös itseään. Itsesääli ja itsekeskeisyyskin ovat tuttuja. Ilman tosiasioiden - oman tilansa - tunnustamista toivoa paremmasta ei ole. Ja kaikkihan me tiedämme sen, miten työlästä tosiasioiden myöntäminen voi olla etenkin silloin, kun ne eivät miellytä itseä."

Läheisetkään eivät aina sitä uskalla tehdä. Sairautta hävetään, peitellään ja salataan. Heidän tavoin toimivat usein työtoveritkin. Suurissa oululaisissa yrityksissä onkin nykyään henkilöitä, jotka koulutuksensa ansiosta ovat saaneet rautaisannoksen vertaistyön periaatteita. He voivat jakaa myös tietoutta eri hoitomahdollisuuksista. Oulussa toimii esimerkiksi toistakymmentä AA-ryhmää. Aiheesta on saatavilla runsaasti kirjallisuutta ja läheisillekin on omat tukiryhmänsä Al-Anon-toiminnan puitteissa.



Asuntoja ja toimintaa


A-kiltojen liitto on valtakunnallinen järjestö, kiltoja on Utsjoelta Helsinkiin. Oulussa killan toiminnan keskipisteenä on päiväkeskus, jossa päivittäin käy ruokailemassa parikymmentä henkeä. Edullisen ruokailun ja kahvittelun lisäksi keskus tarjoaa mahdollisuuden saunomiseen ja vaatehuollosta huolehtimiseen. Päiväkeskuksessa voi myös vain viettää aikaa ja tavata samassa tilanteessa eläviä ihmisiä.

Killan ratahallintokeskukselta ja yksityiseltä vuokraamia tukiasuntoja kaupungissa on 18 kappaletta. Niistä kolme on Tukikoti ry:ltä vuokrattuja yksiöitä, joihin asukkaat tulevat pääasiassa kriminaalihuollon tai Pitkäsaattoprojektin kautta. Muut asukkaat ovat asunnottomia. Osa tulee Kiviharjun kuntoutuksesta tai Kenttätien palvelukeskuksesta.

Koska tavoitteena on päihdeongelmista vapautuneen kuntoutuminen yhteiskuntaan, asuntoja ei ole tarkoitettu kovin pitkäaikaisiksi. Asuntoloissa on kolme yhdistelmätuella palkattua valvojaa ja päiväkeskuksessa lisäksi asunto-ohjaaja ja kokki. Suurena apuna ovat myös eri oppilaitosten harjoittelijat ja työvoimatoimiston työkokelaat.

Asukkaista valtaosa on 30-55-vuotiaita miehiä. Osa heistä on kasvanut syrjäytyneinä, ilman kokemusta työelämästä ja sosiaalisista kontakteista. "He ovat olosuhteiden uhreja, joille pettymykset ja kolhut ovat tuttuja. Heidän selviytymisensä yhteiskuntaan on todella ilon aihe."



Matkoja Karjalaan


Ilkan käsityksen mukaan yhteiskunnan tukiverkot eivät yksin riitä päihdeongelmien kanssa kamppailevien ihmisten auttamiseksi. Tarvitaan vapaaehtoistyötä. A-kilta tekeekin yhteistyötä muun muassa Oulun kaupungin, seurakunnan, Diakonissalaitoksen, Suojatupa ry:n, kriminaalihuollon ja Raudaskylän kristillisen kansanopiston kanssa. Seurakunta avustaa A-kiltaa rahallisesti ja vetää yhdessä killan kanssa aktiivista naisten ryhmää. Useat kiltalaiset ovat mukana AA:ssakin.

Myös rajantakainen Karjala on yksi työkohteista. Oulun Diakonissalaitoksen alaisen interreg-projektin puitteissa kaksi A-killan jäsentä käy "parivaljakkona" puhumassa päihteiden vaaroista ja päihdetyön avuista leireillä ja kouluilla.

Alkoholi on Karjalassakin suuri ongelma ja sitä vauhdittaa korkea työttömyys. Kuvaavaa on, että Neuvostoliiton kaaduttua elintarvikkeista tyhjien kauppojen hyllyille ilmestyivät ensimmäisinä alkoholituotteet.

Ilkka toivookin, että viranomaiset ja paikalliset vapaaehtoiset ottaisivat vastuuta kansalaistensa hyvinvoinnista nykyistä paljon enemmän. Vierailevien ulkopuolisten avulla tuloksia ei juuri ole odotettavissa. Karjalan matkat tarjoavat kuitenkin mukana oleville sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille hyvää oppia.



Ilkan arkea


Kun Ilkalta kysyy, millainen hänen tavallinen päivänsä on, vastausta ei voi kiteyttää yhteen lauseeseen. Arki on käyntejä eri kohteissa, toimistotöitä, toiminnan suunnittelua ja tavallisten juoksevien asioiden hoitoa. Yhteistyökumppaneiden tapaamisia, ajatusten vaihtoa killan hallituksen ja muiden jäsenten kanssa. Killan yksi ahkerimmista tukijoista on sen hallituksen jäsen, rovasti HeikkiKeränen.

Viranomaisiinkin pidetään yhteyttä, ja välillä kiinteistöt kaipaavat korjaamista. Killan tarjoamat kurssit ja puutyöryhmä toimivat iltaisin. Kiviharjun kuntoutumisklinikan potilaat käyvät jokaisen kurssin yhteydessä tutustumassa killan palveluihin, ja tarpeen tullen toiminnasta tiedotetaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille.

Jotta vapaaehtoistyöntekijä ei palaisi loppuun, itsestäkin on huolehdittava. Luonnossa samoilu, kalastaminen ja vesillä olo antavat voimia. Kilta on saanut lahjoituksena veneen, jota parhaillaan kunnostetaan.

Ilmoita asiavirheestä