Va­lo­ku­va­tai­tei­li­ja asui puoli vuotta kameran sisällä – tu­lok­set ovat näh­tä­vil­lä Poh­joi­ses­sa va­lo­ku­va­gal­le­rias­sa

Oulun entisen läänintaiteilijan Marja Pirilän kokeiluista syntynyt Strindbergin huoneissa -näyttely on kunnianosoitus camera obscuralle ja valolle.

Marja Pirilä on käyttänyt töissään muun muassa rypistettyä paperia, johon heijastuu ylösalainen kuva kylämiljööstä.
Marja Pirilä on käyttänyt töissään muun muassa rypistettyä paperia, johon heijastuu ylösalainen kuva kylämiljööstä.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Oulun entisen läänintaiteilijan Marja Pirilän kokeiluista syntynyt Strindbergin huoneissa -näyttely on kunnianosoitus camera obscuralle ja valolle.

Silmän täytyy ensin tottua pi­meään. Se vaatii aikaa. Sitten tulee valo, luo pinnoille varjoja ja heijastuksia. Mutta heijastukset ovat nurinkurisia, ylösalaisin ja peilikuvia. Sisä- ja ulkotila lomittuvat toisiinsa ja muodostavat kolmannen ulottuvuuden. Oudon, surrealistisen ja mystisen.

Tuota kolmatta ulottuvuutta, valojen ja varjojen heijastumia, valokuvataiteilija Marja Pirilä kirjaa camera obscura -tekniikalla. Kuvaten kameralla kameraksi muuttamiensa huoneiden sisällä.

Pohjoisessa valokuvagalleriassa esillä olevan näyttely Strindbergin huoneissa on Pirilän 30 vuoden valokuvaajanuran kokemuksen tulos ja kunnianosoitus camera obscuralle ja valolle.

Samalla se on paluu alkuun. Siihen aikaan, kun Pirilä Oulussa läänintaiteilijana toimiessaan kuvasi ensimmäisen teossarjan juuri löytämällään neulanreikäkameratekniikalla. Hän lumoutui tekniikan mahdollisuuksista, ja se johdatti hänet myöhemmin käyttämään camera obscura -tekniikkaa.

Camera obscura toimii kuin silmä

Vuonna 2015 Pirilä vietti puoli vuotta Kulttuurirahaston stipendiaattina pienessä ranskalaisessa Grez-sur Loingin kylässä Hotel Chevillonin taiteilijaresidenssissä. Samassa talossa työskentelivät 1800–1900-lukujen vaihteessa monet pohjoismaiset taiteilijat, muun muassa Carl Larsson ja August Strindberg.

Pirilä sai käyttöönsä huoneiston, jonka kolme huonetta hän muutti camera obscuroiksi pimentäen ikkunat ja laittaen ikkunoiden kohdalle tehtyihin reikiin silmälasilinssiaihiot.

– Puoli vuotta asuin ja kuvasin kameran sisällä. Projektista tuli eräänlaisen ihmiskokeen tulos.

Pimeän huoneen seinille, huonekaluihin, vaatteisiin, kirjoihin ja ihmisvartaloille heijastuivat ylösalaisin olevina kuvajaisina pienen kylän katu ja silhuetti vaihtelevine valoineen.

Pirilän kameraksi muutetun kammion ovet olivat auki ja hänen luonaan vieraili paljon residenssissä asuvia taiteilijoita. He olivat ihmeissään.

– Camera obscura -ilmiö on ikään kuin unohdettu. Harva tietää, mikä se on, vaikka siihen perustuu kaikkien kameroiden ja silmienkin toiminta.

August Strindberg siivitti työtä

August Strindberg (1849–1912) tuli mukaan kokeeseen, kun Pirilä eräänä päivänä kuuli Strindbergin asuneen aikoinaan samassa huoneistossa kuin hän.

Pirilä tunsi Strindbergin paitsi yhtenä ruotsin merkittävänä ja ristiriitaisena kirjailijana, myös valokuvauksen pioneerina. Strindbergin itse tekemät kamerat ja ennakkoluulottomat valokuvauskokeet olivat innoittaneet Pirilää jo silloin, kun hän tutustui neulanreikävalokuvaukseen.

Ajatus Strindbergin työskentelystä samoilla sijoilla siivitti Pirilän työtä koko residenssin ajan.

– Strindberg oli myös okkultisti ja alkemisti. Kultaakin hän yritti saada aikaan kokeillaan. Yhden teokseni Alkemisti, jossa on kultauksin koristeltu vanha tuoli, halusin nimetä Strindbergille. Näyttelyssä on myös suuri Strindbergille omistettu 20-linssinen camera obscura -teos Wunderkamera, yhteistyö valokuvaaja Petri Nuutisen kanssa. Nimensä se sai Strindbergin rakentaman kameran mukaan.

Pohjoisessa syntyneelle olennaista on valo

Pirilälle olennaisinta on valo. Siksi hän on valokuvaaja. Ja voimallisimmin valo on läsnä camera obscuran pimeydessä.

– Olen syntynyt Rovaniemellä ja helmikuussa. Ehkä siksi valon ja pimeyden kontrasti viehättää. Pohjoisessa talven pitkä ja syvä pimeys vaihtuu kuin leikaten keväällä huikeaksi valoksi.

Pirilä kokee olevansa valokirjuri, joka odottaa ja vastaanottaa, mitä valo tarjoaa.

– Minussa luonnontieteilijä ja realisti lumoutuu camera obscuran maagisuudesta ja runollisista, surrealistisista tiloista ja kuvista. Todellisuudessa on lukemattomia kerroksia. On vain altistuttava valolle.

Marja Pirilä: Strindbergin huoneissa Pohjoisessa valokuvakeskuksessa 12.4.–13.5. Näyttely esitellään Kiertelemättä-kierroksella torstaina 3.5. kello 17.

Marja Pirilä

Valokuvataiteilija, FM. Syntynyt Rovaniemellä 1957, asuu Tampereella.

Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvaajaksi 1986 ja Helsingin yliopistosta biologiksi 1986.

Toimi valokuvauksen ohjaavana läänintaiteilijana Oulussa 1988–1990.

Erikoistunut 1990-luvulta lähtien camera obscura -tekniikkaan ja tuonut sen suomalaiseen nykytaiteeseen.

Pirilän teoksia on ollut näyttelyissä Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa sekä useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

Valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2000.

Tuotannosta on julkaistu retrospektiivinen valokuvakirja Carried by Light (2014).

Strindbergin huoneissa -näyttely oli ensi kerran esillä Serlachius-museo Göstassa 30.9.2017–21.1.2018.

Pirilä pitää Oulussa camera obscura -kurssin 11.–13.5.