Laajakaistahankkeita on Oulun lähipitäjissä vireillä kuntavetoisesti. Iissä rakennetaan valokuitua parhaillaan ja lakeuden alueella aikomukset etenevät.
Oulussa sen sijaan tarvitaan edelleen OLKA-osuuskuntaa, jotta vanhoille omakotialueille saataisiin järkevän hintaista valokuitua.
Maahan kaivettavaa laajakaistaa voi verrata ihan tavalliseen asunnon perusvarustukseen. Samalla tavoin kuin asumuksiin on tarvetta vetää vesijohto, sähkö ja ehkäpä kaukolämpöputkisto, sinne on tarvetta vetää myös tietoliikennekaapeli.
Valokuitukaapelin veto ja etenkin siihen liittyminen eivät ole ihan yhtä mutkaton operaatio kuin vesijohtoverkkoon liittyminen.
Valokuitua ei voi haaroittaa samalla tavalla kuin esimerkiksi vesijohtoa ja sen vuoksi verkkoon on hankalaa ja kallista liittyä rakentamisen jälkeen.
Myöhemminkin kuin rakennusvaiheessa verkkoihin voi liittyä, mutta kustannukset voivat olla silloin pahimmillaan kymmeniä tuhansia euroja ja nämä kustannukset ovat kokonaisuudessaan tilaajan vastuulla.
Valokuitukaapeli ei itsessään ole kovin kallista, mutta verkon suunnittelu, tielupien hakeminen ja etenkin kaapelin kaivaminen maahan maksavat.
Nopean tuoton perässä juoksevat operaattorit tyypillisesti odottelevat, että se "joku muu" rakentaa valokuidun vanhoille asuinalueille, tai sitten pyytävät liian kovaa hintaa liittymistä.
Ruotsalainen Telia on sentään osoittanut aktiivisuutta omalla hinnoittelullaan.
Mielenkiintoinen kysymys on sekin, miten operaattorit suhtautuvat valokuidun vetämiseen sitten, kun matkapuhelintekniikan seuraava sukupolvi 5G alkaa toteutua.
5G:ssä tukiasemia pitää olla tiheässä, tyyliin joka valopylväässä. Ja mobiilitukiasema tarvitsee aina valokuituyhteyden kiinteään runkoverkkoon, jotta yhteyksissä päästään edes lähelle luvattuja teoreettisia tiedonsiirron maksiminopeuksia. Toisin sanoen jokaisella tukiasemalla olisi oltava valokuituyhteys.
Ikääntyvät kansalaiset eivät ole järin kiinnostuneita huippunopeasta netistä. On vaikea kuvitellakaan seitsemänkymppistä kansalaista heilumassa virtuaalikypärä päässään kotosalla.
Mutta nuoremmille polville tuo voi olla kohta arkea ja työtäkin.
Valokuituverkkoa voidaan käyttää vuosikymmeniä. Siitäkään ei tarvitse olla huolissaan, että nyt rakennettava laajakaista on tulevaisuudessa liian hidas.
Valokuidun tiedonsiirtokapasiteettia voidaan laajentaa käytännössä rajattomasti. Kun tarve ja nopeudet tulevaisuudessa kehittyvät, voidaan kuituverkkoa päivittää pelkkiä päätelaitteita vaihtamalla.
Rovaniemellä kaupungin omistama Napapiirin Energia ja Vesi perusti viime vuonna oman valokuituyhtiön viemään valokuitua kaupungin asuinalueille, kun operaattorit eivät siellä kiinnostuneet asiasta kaupungin mielestä oikealla tavalla.
Kunnioitettavaa on, että Rovaniemellä kuituverkkoa rakennetaan nyt kaupungin ohjastamana myös vanhoille omakotialueille.
Esimerkiksi Oulun Energiassa ei ole valokuituasiaa otettu tehtävälistoille. Tähän tietysti voisi vaikuttaa omistajan tahto. Jos Oulun kaupunki haluaisi sähköyhtiönsä panostavan valokuitukaapeleiden vetoon, Oulun Energiakin katsoisi asiaa toisella tavalla.
Myös Oulussa kaupunginvaltuutetut ja virkamiehet voisivat ottaa valokuidusta nykyistä paremmin kiinni ja virittää asian vauhtiin.
Käyttäjät kyllä maksavat valokuituinvestoinnit ajan mittaan. Riittävän nopean laajakaistan kerran kotiinsa ottanut ei siitä hevillä luovu.