Tutkimus Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen mukaan sisäinen kello seuraa, kuinka pimeää ja valoisaa elimistön ulkopuolella on. Käytännössä se auttaa elimistöä tunnistamaan yön ja päivän sekä kesän ja talven.
Biologisesti ihmisen sisäinen kello on joukko hermosoluja aivoissa. "Hermosolut saavat tiedon silmän pohjasta. Silmän verkkokalvolta lähtee hermosoluja ja hermoyhteyksiä suoraan sisäisen kellon muodostamiin hermosoluihin", selvittää akatemiatutkija Timo Partonen.
Yövuoro voi särkeä luontaisen univalverytmin herkästi. Yövuoroa tekevät ihmiset kokevat yleensä väsymystä ja valittavat unettomuutta. Yövuorojen tekeminen näyttää esimerkiksi rasittavan sydäntä ja verenkiertoelimistöä.
Suomen suven yötön yö on sekin haaste univalverytmille. Sisäinen kello voi mennä sekaisin, kun se ei enää tiedä, mitä aikataulua sen tulisi noudattaa. Säännöllisen univalverytmin säilyttämiseksi ihmisen täytyykin mahdollisesti tuoda pimeä itse valon keskelle esimerkiksi pimennysverhojen avulla.