Viihtyisää, rauhallista, uudenaikaista. Vähän paineita, paljon vapautta. Hyvää ruokaa, ja vieläpä ilmaista.
Siinä asioita, jotka ovat tarttuneet kahdentoista saksalaisnuoren silmään suomalaiskouluista. Oulussa on viime torstaista asti vieraillut 14-17-vuotiaista lukiolaisista koostuva ryhmä, joka suomen kielen opiskelunsa innoittamana tutkailee paikallista koulujärjestelmää pohtien, voisiko siinä olla jotain kopioimisen arvoista heidän kotimaansa kouluihin. Äkkiseltään vastaus tuntuu olevan kyllä.
"Suomalaisopettajat haluavat saada kaikki ymmärtämään asian, Saksassa saattaa jollekin opettajalle riittää, että yksi ymmärtää", Lilya Velershteyn pohtii.
"Täällä kohdellaan nuoria yksilöinä. Jos joku oppilaista putoaa tahdista, erityisopettaja auttaa. Tällaista ei saksassa ole", ryhmää vetävä opettaja Manja Posseltkin kiittelee.
"Saksassa vaatimukset ovat kovat. Tunnen joskus sääliä oppilaitani kohtaan."
Saksalaisnuoria ilahduttaa erityisesti tapa, jolla opiskelijat ja opettajat puhuttelevat toisiaan. Opettajaa ei tarvitse teititellä sukunimellä, ja oppilaiden kohdalla käytetään etunimiä. Vanessa Deissin silmiin on pistänyt myös se, että suomalaisoppilaat eivät ole kovin innokkaita keskustelemaan asioista tunneilla.
"Meillä tuntiaktiivisuus on osa arvosanaa."
Ihan kokonaan saksalaisnuoret suomalaista koulujärjestelmää eivät olisi valmiita kopioimaan.
"Oppitunnit on ihan liian pitkiä. 75 minuutin tunti kestää liian kauan, meillä on vain 45 minuutin tunteja", Franny Spätner päivittelee.
Hedda Monstadt, Sophia Harmat, Isabel Miazgowski ja Deiss nostavat esiin myös "workshoppien" eli eräänlaisten työpajojen puutteen. Niitä järjestetään Saksassa koulutuntien päätteeksi ja niissä voi opiskella erilaisia aineita. Juuri työpaja toi heidät myös Ouluun, retki on osa yhtä niistä. "Suomessa oppilaat menevät kouluun oppimaan. Saksassa oppiminen jatkuu myös sen jälkeen."
Saksalaisjoukon vierailu on vastavierailu, viime syksynä yhdeksän Laanilan lukion oppilasta ja yksi opettaja vierailivat heidän luonaan Saksassa. Saksalaisnuorilla oli siten jonkinlainen käsitys siitä, mitä Suomelta on lupa odottaa.
"Täällä on tosi puhdasta ja valoisaa. Luulin, että Suomi on kuin Kanada", Bent Reincardt kuvailee. Muut nyökkäilevät, raikasta todella on ollut. Ja lunta, sitä on "enemmän kuin Saksassa ikinä".
Opettaja Posselt on vieraillut Suomessa ennekin, hän oli Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa vaihto-opiskelijana vuoden verran. Kontaktinsa säilyttänyt nainen luotsaa joukkonsa takaisin Saksaan sunnuntaina, tänään suuntana on Lappi.
Posseltin vaihto-opiskeluinto on tarttunut myös hänen oppilaaseensa Benjamin Reyssiin.
"Olen tulossa vuodeksi, en tiedä minne ja mihin", hän paljastaa.
Yhtenä innoittajana suomen kielen opiskelun aloittamiseen oli se, että suomalaista musiikkia kuunteleva nuorukainen halusi ymmärtää, mitä suosikkibändi Ensiferum laulaa.
"Suomea pitäisi puhua hitaammin. On vaikea kuulla, mihin yksi sana loppuu ja mistä toinen alkaa."
1,5 vuotta suomea opiskelleet nuoret ovat perehtyneet niin kielioppiin kuin sanastoonkin, ja hallussa on lähinnä lyhyitä lauseita ja tervehdyksiä. Enempää ei yhden tunnin viikkotahdilla ole lupa odottaakaan.
Nuoret kertovat tarttuneensa suomen opintoihin nimenomaan sen erikoisuuden vuoksi: suomi on hassu, vaikeasti äännettävä mutta kaunis kieli. Joana Portman paljastaa juuri oppimansa viehättävän lauseen kihertäen: hei, sinä ihanan upea tyyppi!