Yleisurheilu
Miltä kuulostaisi syyslomaviikko Nairobin auringon alla?
Ei pahalta, vai? Tarjous muuttuu aina vain houkuttelevammaksi, kun oman lompsan voi jättää piirongin päälle; viulut maksaa Suomen urheiluliitto.
Viikon päätteeksi pitää vain hoitaa yksi pieni juttu: juosta maraton 1 300 metrin korkeudessa ja parinkymmenen asteen lämmössä. Ehkä sittenkin viikko aurinkorannalla tai Lapin syyshämärässä ihan omaan piikkiin on vaivattomampi vaihtoehto.
Maija Oravamäelle reissu Keniaan sopi oikein hyvin. Eihän maratoonari yhtä maratonia säiky -- ei, vaikka Nairobin kisa on osa ääriolosuhteissa juostavaa Greatest Race on Earth -sarjaa.
"Ei siellä ennätyksiä juosta, mutta saapahan ainakin valohoitoa", Oravamäki nauraa ja kurkistaa Ouluhallin ikkunasta tihkusateisen harmaaseen lokakuun alkuiltaan.
Aurinkoannoksen lisäksi Oravamäki aikoo ottaa Kenian reissusta kaiken irti lähtevän hyödyn. Viikko ylängöllä palvelee jo ensi kevättä, kesää ja Pekingin olympialaisia.
"Jokainen kerta ylhäällä helpottaa seuraavaa korkean paikan leiriä. Sopeutuminen on sitä helpompaa, mitä enemmän on ollut ohuessa ilmassa", hän sanoo.
"Onhan tämä vähän myös palkintoreissu, kun pääsee mukaan näin erikoiseen kisaan."
Viime vuonna Oravamäki juoksi kisasarjasta kuuman ja kostean Singaporen maratonin. Maaliviiva tuli vastaan ajassa 2.52.
"Se oli aika kova kokemus. Nyt taidan päästä vähän helpommalla, ylhäällä juokseminen ei pitäisi olla minulle iso ongelma."
Puolen vuoden juoksutauko
Ennätysaikoja Oravamäki ei olisi valmis juoksemaan vielä muutenkaan, vaikka saisi paahtaa kokon matkan ihanteellisissa oloissa nopealla radalla. Kantapäävaivojen vuoksi tämä vuosi alkoi puolen vuoden vuoden juoksutauolla. Harjoittelu on vielä pahasti vaiheessaan.
"Vieläkään en voi juosta joka päivä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa", Oulun Pyrinnön maratoonari sanoo.
Oravamäki sinnitteli kipeän kantapäänsä kanssa kaksi vuotta ennen kuin hyppäsi leikkauspöydälle. Esimerkiksi Göteborgin EM-maratonille (2006) osallistuminen onnistui kortisonipiikkien ja kevyemmän harjoittelun avulla.
"Ei ole mitään järkeä antaa muille tasoitusta kevyemmällä harjoittelulla. Leikkaukseen oli pakko mennä."
Oravamäen kantaluu taltattiin ja hiottiin joulukuussa heti Singaporen maratonin jälkeen. Suunnitelmissa oli päästä pikaisesti takaisin lenkkipoluille, mutta kerrankos asiat lähtevät kulkemaan muita kuin suunniteltuja polkujaan. Leikkaus onnistui hyvin, mutta luuhun jäi sitkeä tulehdus.
Juoksemaan Oravamäki pääsi vasta toukokuun lopulla. Kunto on pysynyt yllä hiihdolla, vesijuoksulla ja pyöräilyllä. Talvi oli kaikkea muuta kuin helppo.
"Ei koira pääse karvoistaan: heti tammikuussa teki niin kauheasti mieli juoksemaan. Välillä tuntui vettä polkiessa, ettei tällä jalalla juosta enää koskaan", Oravamäki muistaa.
Mutta juostaanhan sillä. Pari viikkoa sitten Oravamäki kävi nappaamassa Tukholmasta Lidingöloppet -maastojuoksutapahtumasta kakkossijan 30 kilometriltä.
"Minulle se oli merkki siitä, että harjoittelu on onnistunut hyvin, vaikka se onkin ollut aikamoista säätämistä."
Nenä kohti Pekingiä
Kipeä kantapää katkaisi Oravamäen arvokisaketjun. Helsingin MM-kisojen (2005) ja Göteborgin EM-kisojen (2006) jälkeen Osakan MM-maraton jäi kokematta. Juoksija on kääntänyt kuitenkin nenänsä jo kohti Pekingin olympialaisia.
"Olisihan se...", Oravamäki maistelee ajatusta.
"Ajatus Pekingistä motivoi harjoittelemaan."
Peking on oululaiselle realistinen tavoite. Kisaraja (2.37) on kertaalleen alitettu rajapyykki. Oravamäen ennätys 2.35.37 on puolentoista vuoden takaa Hampurin maratonilta. Olympiarajan kimppuun hän aikoo käydä ensi keväällä juuri lempikisassaan Hampurissa. Vauhti tuohon juoksuun on tarkoitus hakea leiriltä maratonin maailmanmestari Luke Kibetin kotikonnuilta Kenia Eldoretista.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta...
"Toivottavasti jalka kestää", Oravamäki sanoo.
"Enkä ole vielä edes hakenut virkavapaata kevääksi", luokanopettaja naurahtaa.