"Valoa, virtaa, ener­giaa ja hymyä" – Ta­ri­nan­met­säs­tä­jien Ou­lun-jak­son näyt­te­li­jät ar­vos­ta­vat ou­lu­lais­ta mut­kat­to­muut­ta

Näyttelijät David Kozma ja Diana Tenkorang toteavat, että murteen puhuminen on haastavaa lyhyen aikavälin projekteissa. Kun harjoituksillekaan ei ollut liiemmin sijaa, Oulun murteen käyttö jätettiin taka-alalle.

Kuva: Pekka Peura

Oulussa varttunut Diana Tenkorang näyttelee Tarinanmetsästäjien Oulun-jaksossa.

Kuusivuotiaana Ouluun muuttanut Diana Tenkorang kertoo, kuinka Oulusta tuli hänen kotikaupunkinsa. Käyty on koulut Tuirassa, Pohjankartanolla ja viimeisenä Lyseon lukiokin.

Parikymppisenä hän lähti haistelemaan uusia tuulia pääkaupunkiseudulle, jossa pääsi opiskelemaan näyttelemistä. Teatterikorkeakouluun Tenkorang valittiin vuonna 2012.

Oululaisuutta hän kuvaa vilpittömäksi mutkattomuudeksi.

– Täällä on suora tapa ilmaista asiat. Joskus se saattaa näyttäytyä ulkopuoliselle töykeytenä, vaikka kyse on enemmänkin rehellisyydestä, hän sanoo.

Näyttelijäkollega David Kozma puolestaan kertoo yllättyneensä, kuinka hyvin hänet otettiin Oulussa vastaan.

– Tori oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä, ja täällä saattoi vapaasti rupatella tuntemattomille.

Kozmalle Oulu näyttäytyy urbaanina kaupunkina, jossa on sopivasti vanhaa ja uutta. Keskustelu Oulusta saa Kozman miltei runolliseksi.

– Kaupunki on täynnä valoa, täällä on virtaa ja energiaa. On hymyä ja tosi mukavia ihmisiä – paljon hyviä asioita. Keskusta pursuilee kivoja kahviloita. En ymmärrä miksi tämä olisi ”paska kaupunki”.

Synkistelevänä rokki- ja metallikaupunkinakin tunnettu Oulu ei vastaa Kozman tuoreita kokemuksia. Hänen mukaansa Oulun pitäisikin astua seuraavalle tasolle kaupunkinsa brändäämisessä.

Kiitokset Oulua ja oululaisia kohtaan jatkuvat myös kuvausten osalta.

– Avuliaitten ihmisten kautta löysimme sopivia koteja ja muita lokaatioita. Eräs henkilö katsastutti jopa avoautonsa meitä varten, jotta saimme sen kuvauksiin, näyttelijät kertovat.

Yle oli kerännyt jonkun verran vinkkejä yleisöltä kutakin jaksoa varten, mutta käytännössä ryhmä näyttelijöitä tuli Ouluun ilman minkäänlaista ennakkotietoa kaupungista, joskin Tenkorangilla oli pientä kotikenttäetua.

Kozma tiesi sen verran, että Nokia oli aikoinaan ollut vahva myös Oulussa. Nokiamiljonäärien ja suorapuheisuuden kautta löytyi myös yksi säie valmiiseen teokseen.

Hienovaraiset ihmisten väliset erot ja pintapuolisuudet puhkeavat omista kuplistaan, kun rapujuhlilla kulissit putoavat sanaisten arkkujen auetessa.

Näyttelijät kuitenkin tähdentävät, etteivät he pyri luomaan jotain tiettyä oululaista ihmiskuvaa tai kopiota vaikkapa paikallisesta sankarista, vaan hahmot ovat tasoiltaan universaalimpia.

Oululaisuus välittyykin lopputuloksessa parhaiten ulkoisten elementtien kautta. Taustalla vilahtelevat Rotuaari, Torinranta, Hupisaaret, Nallikari ja monet muut tunnistettavat maamerkit.

Kärppien Julius Junttila ja Jussi Rynnäskin piipahtavat kuvissa. Lyhyen roolisuorituksen tekee myös Tenkorangin veli, joka oikeastikin asuu Oulussa ja työskentelee Linnanmaalla piirilevytehtaalla.

Oulun murretta sen sijaan Oulu-jaksossa kuulee hyvin vähän, jos ollenkaan. Monille murteen välttäminen on tietoinen päätös.

– Jos ottaisin Oulun murteen mukaan dialogiin, sen pitäisi mennä prikulleen oikein, Tenkorang sanoo.

Tärkeää hahmojen kannalta on osaltaan se, että kielimuoto pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä, kun samasta kohtauksesta tehdään useampia ottoja.

– Neutraali puhetapa on se yleisin selviytymiskeino, johon moni esiintyjä kiireessä turvaa.