Esko Ahon työryhmän raportti valaa uskoa metsäalan tulevaisuuteen. Ryhmä nostaa esiin ulospääsyteitä tämän hetken kriisistä. Ne pitää hyödyntää.
Yliasiamies Esko Ahon työryhmä pantiin töihin viime marraskuussa, kun metsäteollisuuden järistykset olivat jo käynnissä. Kansakunta oli havahtunut Voikkaan, Summan ja Kemijärven tehtaiden lopetuspäätöksiin, ja päällä oli uhka kovien tullien iskemisestä venäläiseen tuontipuuhun.
Raportti valmistui tiistaina, kolme viikkoa sen jälkeen kun UPM ja Stora Enso olivat aiheuttaneet päätöksillään jo seuraavan sokin. Se vei nelinumeroisen määrän työpaikkoja. Työryhmä voi vain todeta sen, mistä viime aikojen tapahtumat ovat jo todistaneet: koko metsäklusteri on historiansa suurimmassa murroksessa.
Ahon ryhmän päätehtävä ei kuitenkaan ollut ruotia nykyhetkeä. Sen oli määrä pohtia metsäalan toimintaedellytysten parantamista. Niitä ehdotuksia raportti myös tarjoaa. Samalla se vahvistaa uskoa siihen, että metsäala voi vastaisuudessakin olla yksi suomalaisen yhteiskunnan tukipylväs. Luottamuksen lisäys on tärkeää jo siksi, että ala vastedeskin houkuttaisi uutta kyvykästä työvoimaa ja sijoittajia.
Työryhmänmukaan metsäsektorin toimintamallit perustuvat 1970-luvulla luotuun kaavaan: tehokkaaseen tuotantoon, uusimpaan teknologiaan, osaamisen kehittämiseen sekä metsäklusterin sisällä syntyneisiin vahvuuksiin. Näillä eväillä selvittiin 2000-luvun alkuun. Nykyisen kriisin pääsyyt ovat syvemmällä kuin puutulleissa: monien paperilaatujen käyttö on sähköisen viestinnän takia kääntynyt laskuun, ja paperin kysyntä nousee lähinnä kaukana meistä, erityisesti Aasiassa. Raportin tärkeitä yksittäisiä taustatietoja on esimerkiksi se, että vasta viidennes maailman väestöstä käyttää internetiä. Kun tuo osuus kasvaa, paperin kulutus vähenee edelleen.
Myös valoa tulevaan raportti kuitenkin tuo: Suomessa on tarjolla korkealaatuista kuitua, osaamista ja vahva metsäklusteri, jonka varaan voi rakentaa myös uutta. Ryhmän olennaisia havaintoja on myös se, että puusta ja sen kuidusta tulee lähivuosikymmeninä maailmalla pulaa. Niinpä ne maat, jolla niitä on tarjota, ovat tulevaisuudessa vahvoilla. Kyse on silloin etenkin puumateriaalien uudenlaisesta käytöstä. Puun asemaa tulevaisuudessa tukee myös sen erityisominaisuus: se on ainoa uusiutuva rakennusmateriaali, joka hidastaa ilmastonmuutosta.
Peruskysymys on nyt se, miten tarpeellinen muutos saadaan Suomessa aikaan. Ahon työryhmän esitykset ovat kiitettävän konkreettisia: Puuta on saatava lisää, mikä edellyttää esimerkiksi pienmetsänomistajien valistusta ja parempaa metsänhoitoa sekä liikenneinvestointeja. Metsäsektorin työvoima pitää turvata, mikä vaatii esimerkiksi metsureiden, kuljettajien ja bioenergia- ja muiden puualan ammattilaisten lisäkoulutusta.
Alan tutkimus- ja kehitystoimintaan pitää saada vauhtia. Työryhmä puhuu jopa tutkimuspanostusten kymmenkertaistamisesta. Uusia professuureja tarvitaan muun muassa puurakentamiseen ja -arkkitehtuuriin, pakkaus- ja painotekniikkaan ja biojalostamotekniikkaan. Metsähallintoa pitää tiivistää. Nykyinen hallintorakenne on jo ensisilmäyksellä niin hajanainen, että voi kysyä, miksei asiaan jo tähän mennessä ole tartuttu.
Raportti ei ole toiveiden tynnyri vaan se pyrkii olemaan realistinen. Niin pitää ollakin. Raportissa esimerkiksi todetaan se väistämättömyys, että alan tulevaisuutta ei voi rakentaa halvan energian turvin. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden ja menestyksen alku myös metsäalalla.