Laulaja-pastori Mikko Salmi, 30, viettää pitkästä aikaa papin töistä vapaan joulun lapsuutensa kotikaupungissa Oulussa. Salmi asuu Porvoossa vaimonsa ja kaksivuotiaan Kerttu-tyttärensä kanssa. Poppipapin pop-levy soi tiuhaan radiossa, ja televisiossa Salmi kuuntelee ihmisten huolia keskusteluohjelmassa.
Sinulle on julkisuudessa annettu titteli "poppipappi". Miltä se tuntuu?
Alunperin se meni niin, että eräässä radiohaastattelussa toimittajalla oli sama ongelma kuin sinullakin: miten tituleerata? Hän kysyi, voisiko käyttää nimitystä "poppipappi". Jossakin vaiheessa huomasin, että se on hyvä määritelmä. Työskentelenhän pop-kulttuurin parissa ja papin virassa. Nimitys kuulostaa naiivilta ja hauskalta, ja tykkään itsekin leikkiä sanoilla. Jotenkin meidän maailmassamme on niin vähän sellaista naiiviutta, joka hyväksytään. Usein ajatellaan, että naiivi on tyhmää. Ihan kapinoidakseni tätä ajatusta vastaan pidän nimestä.
Millaista poppisi on?
Se on musiikkia, jota haluan tehdä. Jos on pakko määritellä, otan avukseni Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan, Pauli Aalto-Setälän kirjoittaman kirjan Merkitystalous. Musiikkini on merkityspoppia. Asioilla on syvät juuret, vaikka pinnalla jäävuoren huippu ei niin hirveän vaikeatajuista olisikaan. Musiikkini on syvästi ankkuroitua, ja siinä on pilkettä silmäkulmassa.
Laulavat mallit tai näyttelijät joutuvat tekemään kovan työn todistaakseen taitonsa. Onko papilla sama ongelma?
Luulen, että on, mutta hieman eri syistä. En ole kokenut, ettei laulutaitoani arvostettaisi. Enemmänkin on ihmetelty, miksi papin pitää ruveta laulamaan kirkon ulkopuolella. Olen aina laulanut sekä pubeissa että kirkoissa. En ole koskaan miettinyt, mikä ongelma siinä voisi olla. Ehkä ihmisten on kuitenkin helpompaa ostaa vaikkapa Jani Wikholmin levy hyvän musiikin vuoksi, sillä silloin ei tarvitse sitoutua ideologisesti.
Yhdessä laulussasi laulat, että rakkaus on riskipeliä. Mitä tarkoitat?
Itselläni on takana kymmenen vuotta avioliittoa ja olen usein miettinyt, mitä rakkaus on. Rakkaus on riskipeliä sen takia, että rakkaudessa antaa itsensä kokonaan rakastetun käsiin ja voi tulla loukatuksi. Riskin kautta rakkaus kuitenkin syvenee ja voi olla elinikäistä.
Jyviä ja pakanoita -laulussa laulat: "Oon pelkkä pappi pakana". Miten tämän selität?
Pakanallisuus ei ole uskonnottomuutta, mutta en minäkään ole täydellinen. On olemassa vanha suomalainen sanonta pappipakanasta. Tykkäsin ottaa sen mukaan, sillä se sopii ideologisesti lauluun. Minullakin on heikot hetkeni.
Pop tulee sanasta popular, joka tarkoittaa esimerkiksi helppotajuista, kansanomaista ja suosittua. Voiko kirkko olla pop?I
tse käsitän popin ennen muuta kansanomaiseksi. Jos jokin on kansanomaista, siitä tulee tietysti usein myös suosittua. Kirkko ei näyttäydy kovin populaarina eikä sen pidäkään näyttäytyä, kunhan kirkossa vain on tilaa monenlaisille äänille. Sopiva annos poppia on hyvä, mutta niin, että ihmiset voivat kokea pyhyyttä. Liika kansanomaisuus arkipäiväistää jonkin sellaisen, joka on mystistä ja pyhää. En halua rikkoa ihmisten pyhyyden tunnetta.
Piispa Samuel Salmi on isäsi. Millä tavalla isän esimerkki on vaikuttanut elämääsi?
Isä on ollut lapsuudesta lähtien idolini ja esikuvani. Papin työtä minulla on tarve toteuttaa omasta näkövinkkelistäni ja omilla lahjoillani. Olen kuitenkin jo 30-vuotias ja ulkona kodista. Isä tekee oman työnsä ja minä omani. Keskustelemme usein, mutta ei meillä mitään kuumaa linjaa ole jatkuvasti auki. Kunnioitamme toistemme työtä.
Millainen lapsi olit?
Olin tosi uskovainen. Leikin aina pappileikkejä. Olin myös kova urheilemaan: pelasin OLS:ssa. Olin myös herkkä. Ihoni on atooppinen, joten kai minun sieluni seinämätkin ovat hieman ohuet. Herkkyydestä tulee varmaankin tämä tarve kirjoittaa ja laulaa.
Kuinka kapinoit teininä?
14-vuotiaana kaverit näpistelivät kaupoista ja lähdin siihen mukaan. Jossain takaraivossa kuului isän tai Jumalan ääni, ettei tämä ole oikein. Irtiottoa kuitenkin pitää olla. Teini-iässä juodaan muutama kaljapullo, mutta se on sellaista kokeilua ja mielestäni ihan normaalia.
Millaisia arvoja pyrit noudattamaan elämässäsi?
Ne varmaankin nousevat Raamatusta. Perusajatuksena on, että pyrin mahdollisimman paljon kunnioittamaan muita ihmisiä ja läheisiä. Pyrin asettumaan toisen asemaan. Miten onnistun, on toinen juttu, mutta ainakin pyrin.
Miten keskeneräisyys ilmenee sinussa?
Keskeneräisyys näkyy siten, että toimii itsekkäästi ja tekee valinnat oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Ettei kunnioita toista tai lähtee mukaan joukkoon puhumaan ihmisistä pahaa, vaikka tietää, että se satuttaa. Itse en niinkään ole tavaran perään, mutta heikkouteni näkyvät henkisellä puolella.
Työskentelet myös Subtv:llä Tunnustusten yö -ohjelmassa. Millaisista asioista ihmiset haluavat jutella?
Ohjelmassa on teemoja: on puhuttu esimerkiksi ulkonäöstä, yksinäisyydestä, alkoholismista ja mielenterveydestä. Olen hämmästynyt siitä, että ihmiset ovat niin asiallisia, sillä minulla oli etiäinen, että mukaan mahtuisi myös paljon asiattomia yhteydenottoja. Ennakkoon odotin myös paljon nuorempia osallistujia, mutta keski-ikä onkin melkein 40. Esille tulee aika paljon yksinäisyyttä ja tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi joutumista.
Kuinka lohdutat yksinäistä tai hyväksikäytettyä? Riittääkö kuuntelu?
Jos esimerkiksi itselläni on ongelma, en odota, että joku sen ratkaisisi. Tärkeää on, että on aikaa kuunnella ja olla läsnä. On toki myös tilanteita, joissa voin neuvoa, mistä apua löytyy. Henkisessä paranemisessakin ennen kaikkea puhuminen ja purkautuminen ovat olennaisia.
Mitä joulu merkitsee sinulle?
Tämän joulun vietämme Oulussa pitkästä aikaa, ja olen aivan innoissani. Käymme ainakin kirkossa. Minulla on joulu vapaata, mikä on harvinaista papin työssä: vapaa joulu tulee vain kerran viidessä vuodessa. Joulu on rauhoittumisen ja yhdessäolon juhlaa unohtamatta hengellistä sanomaa. Valo alkaa voittaa taas, mikä liittyy toisaalta Jeesuksen syntymään ja toisaalta vuodenaikaan. Joulu on minulle juhlista kaikkein tärkein.