Se, että palestiinalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan, ei ole edes Israelin edun mukaista. Kaikkein murheellisin tilanne on alueen siviilien kannalta. Kiihkomieliseen toimintaan on ulkopuoleltakaan vaikea puuttua.
Lähi-idästä on opittu kuulemaan turruttavan paljon uutisia hyökkäyksistä, pommeista, siviilien kärsimyksistä ja paljon harvemmin todellisista rauhan edistysaskelista. Tuon synkän uutisvirran keskelläkin viime päivien tapahtumat nousevat poikkeuksellisena esiin: Hamas on veristen taistelujen jälkeen ottanut haltuunsa Gazan alueen, kilpailevaa Fatahia edustava presidentti Mahmud Abbas hajotti palestiinalaisten yhteishallituksen, mutta Hamasia edustava pääministeri Ismail Hania kieltäytyy eroamasta.
Umpisolmu vaikuttaa täydelliseltä ja alueen ja sen asukkaiden tulevaisuus entistä synkemmältä. Jos katkeruus on ollut tähän asti syvä alueen arabien ja Israelin välillä, viime päivien verityöt ovat kylväneet katkeruuden ja koston aiheita palestiinalaisten itsensä keskelle vuosiksi eteenpäin. Pysyvän rauhan saavuttaminen on yhä kauempana tulevaisuudessa ja enemmän toiveunta kuin realistinen tähtäyspiste.
On vaikea nähdä, miten yksikään osapuoli viime päivien tapahtumista jotain voittaisi. Vaikka pääministeri Hania sanoo, ettei Hamas aio luoda erillishallintoa Gazaan, se syntyy vääjäämättä, jos sopua Länsirantaa hallitsevan presidentti Abbasin ja Fatahin kanssa ei saada aikaan. Se taas merkitsisi loppua haaveelle rauhallisesta, itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta.
Israelin voisi raa´asti ajatellen olettaa hyötyvän palestiinalaisten keskinäisistä taisteluista ja eripurasta, mutta tuo välirikko luo juutalaisvaltionkin kannalta vaarallisen asetelman. Nyt tilanne Israelin ympärillä muuttuu entistä huonommin ennakoitavaksi. Kun Fatah on nujerrettu Gazassa, alueesta tulee Israelille Hamasin hallinnassa entistä suurempi uhka. Jos Hamas jää pysyvästi Gazan valtiaaksi, kasvaa riski, että Israel miehittää maakaistaleen uudestaan. Tapahtumien logiikka näyttää nyt väistämättä vievän yltyvän väkivallan suuntaan.
Ulkovallat voivat yrittää pakottaa palestiinalaisosapuolet sovun etsintään, mutta oikeiden keinojen löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Yhä vahvemmin on noussut esiin ajatus, jonka mukaan kansainvälinen yhteisö, etenkin läntiset vallat, ovat tehneet ratkaisevia virhearvioita suhteessaan Hamasiin. Talousavun jäädyttäminen järjestön viimevuotisen vaalivoiton jälkeen ei ole saanut Hamasia muuttamaan kantaansa Israelia kohtaan eikä myöskään ole suistanut sitä vallasta. Sen sijaan tuen katkaisu on lisännyt tavallisten palestiinalaisten kärsimyksiä ja katkeruutta ja luonut pohjaa ääriainesten nousulle.
Hetkellisestä voitosta nauttiva Hamas on kuitenkin sekin pian totuuden edessä. Se on nyt voittaja vain omassa pimeässä nurkassaan. Jos järjestö aikoo parantaa Gazan koko ajan heikkeneviä elinoloja, se tarvitsee välttämättä taloudellista tukea ulkomailta. Siinä on myös vaikuttamisen sauma. Yhdysvaltain ja EU:n sijasta paremmin sopua pystynevät kuitenkin edistämään palestiinalaisten suuri rahoittaja Saudi-Arabia sekä Egypti. Länsi, etenkin Yhdysvallat, on käyttänyt korttinsa alueella huonosti ja on syönyt todelliset mahdollisuutensa edistää rauhaa. Siksi myönteisten sysäysten on tultava muualta.
Yksi mahdollisuus voisi olla YK:n rauhanturvajoukkojen tuonti Gazaan. Mitä sitten tehdäänkin, päätöksillä on kiire. Kello tikittää nyt kasvavan verenvuodatuksen suuntaan.