Yksi perinteisen karjalanpiirakan maun salaisuuksista on lähes läpinäkyvä kuori. Neljävuotiaana mummonsa opissa ensimmäisen piirakkansa leiponut Sylvi Palviainen kertoo, kuinka ruisjauhosta tehdyt kuoret ajellaan, kuten karjalaksi sanotaan.
"Auringon pitää paistaa läpi. Leivonta-alustan pitää olla hyvä ja sileä, sillä karkean alustan kanssa kokeneempikin leipoja on pulassa."
Palviainen tapaa lisätä myös hiukan kermaa riisin keitinmaidon joukkoon. Ruisjauhojen pitäisi olla mahdollisimman tuoreita.
Palviaisen mukaan oikean mallisen ja makuisen piirakan teossa ei auta kuin kova työ. Rypyttäminen ja ajeleminen vaativat paljon harjoitusta.
"Satoja kertoja minäkin olen kuoren ajellut, ennen kuin tuli kunnollista jälkeä. Pitää vain alkaa leipoa, vaikka vähän pienemmillä määrillä. Ja ainahan itse tehty on maukasta, vaikkei kuori olekaan niin ohut", mestari kannustaa.
Palviainen haaveilee yhä leivinuunista, vaikka omassa sähköuunissa paistuvat ainakin melkein yhtä maukkaat piirakat.
Karjalasta kotoisin olevan Palviaisen kotipitäjässä Suojärvellä piirakoita leivottiin joka viikonloppu leivinuunissa. Päälle pistettiin voita ja usein myös vihanneksia omasta maasta.
"Silloin ei ollut pakastimia, eli kaikki piirakat syötiin tuoreena samana viikonloppuna."
Nykyään Palviaisella on itse tehtyjä piirakoita aina varalla pakkasessa.
"Hyviä niistä tulee, kun antaa sulaa rauhassa jääkaapissa tai huoneenlämmössä, jos on kiire. Sulatuksen jälkeen ne lämmitetään uunissa."
Kaupan valmiista piirakoista Palviainen ei juuri perusta. Kotiin niitä on ostettu tasan yhden kerran.
"Silloin tarjosin yhtä koirallemme, joka vain pyöritteli sitä nurkassa ja jätti syömättä. Sekin tunsi oikean karjalanpiirakan maun, kun sai minulta aina yhden maistiaisen leipoessani", Palviainen muistelee.
Perinteinen karjalanpiirakka on arvokas ja harvinainen leivonnainen, joka sopii myös juhlallisiin tilaisuuksiin. Palviainen leipoi kummankin lapsenlapsensa lakkiaisiin sata piirakkaa, ja menestys oli taattu.
"Olihan siellä tarjolla vaikka mitä voileipäkakkua ja muuta suolaista, mutta piirakat syötiin ensimmäisenä pois ja kaikilla oli lautasella vähintään kaksi," Palviainen kertoo.
Palviainen ei pelkää piirakkaperinteen katoavan vanhojen tekijöiden myötä. Karjalaseurat ja Karjalan liitto pitävät perinnettä aktiivisesti yllä, ja nuoriakin on joukossa.
"Tänä kesänä aion pitää oikein piirakkakurssin lapsille ja lapsenlapsille."