Jos joku jäi viime sunnuntain tanssiohjelman jälkeen miettimään, mitä on rumbakävely - jonka juoksija Wilson Kirwa osasi niin oivasti, että kirvoitti tuomaristosta yksiäänisen ylistyslaulun - olisi ollut maanantai-iltana Oulun Koskelankylän Walolla varsin paljon viisaampi.
Siis: Ensin Aku Ankka -asentoon jalkaterät ulospäin. Sitten vain kävellään kaksi jämäkkää askelta pistäen jalka tiukasti ristiin toisen eteen ja pysähdytään kolmannella paino jalan päällä hetken pysyen.
Ja edetään jalat törhöllään sama värssy uudelleen, selkä suorana ja katse irti lattiasta. "Kävele, kävele, seeis!", komentaa opettaja Sari Aaltonen.
Ja väki etenee ympyrässä Walon lattialla kuin toreadorit areenalla.
Tanssit aloitetaan aina ihan perusteista. Kävelyn kautta haetaan tuntuma rytmiin ja tanssiasentoon. Niistä edetään peruskuvioiden kautta edelleen vaativampiin teknisiin ja tulkinnallisiin vaiheisiin. Tämä on Tanssikoulu Jari Aaltosen perusajatus.
Jokainen saa edetä omaan tahtiinsa, palata vaikka niin kauan ihan alkeisiin kunnes tietää hallitsevansa ne tarpeeksi hyvin. Kukaan ei pidä kirjaa.
Silläkään ei ole merkitystä, mitä tai kuka on. Kursseilla törmää kollegoihin, tunnistaa kenties lasten entisen tarhatädin tai nykyisen opettajan ja liitelee ammattimiehen käsillä oli tämän alana sitten gsm, lvi tai eeg.
Tanssiessa tärkeintä on, miten mies vie ja nainen seuraa. Vain se.
Jari Aaltonen hankki aikanaan ammattitaidon metallitöihin, tekikin niitä, kunnes monipuolinen tanssiharrastus vei Oulun konservatorion ensimmäiselle tanssinopettajavuosikurssille. Sari taas opiskeli Oulun yliopistossa kieliä.
Diplomitanssinopettaja ja kieltenopettaja tapasivat tanssilattialla, kuinkas muuten.
Tanssikoulu oli olemassa paperilla jo vuonna 1992, mutta 26.3.1994 Walolla otettiin ensiaskeleet.
Nyt Aaltosten opetusta viedään viikoittain ympäri pohjoista Suomea, viikonloppuisin kursseja on niin pääkaupunkiseudulla kuin itäisen Suomen pitäjissäkin. "Leviltä Helsinkiin", Sari Aaltonen määrittelee.
Opettajia on tällä hetkellä kolme, Aaltosten ohella Kati Koivisto. Lisäksi tietyillä erityiskursseilla on omat vierailevat opettajansa.
Vaikka muitakin tanssikouluja on nykyisin samoilla apajilla, Aaltosilla on ollut etulyöntiasema, koska he rohkenivat käydä tanssin matkasaarnaajaksi ensimmäisenä - ja nimenomaan omalla metodillaan.
Tanssikoulu Aaltosen valtti on näet siinä, että opetus on räätälöity sopivaksi kaikille ja myös siltä osin että kursseille voi tulla ihan yksin. Kaikki tanssivat kaikkien kanssa, sillä paria vaihdetaan koko ajan.
Tämä siksi, että oppiminen olisi mahdollisimman monipuolista.
Maanantain kolmituntinen rumba-rupeama tuotti melko monta kirwamaista ahaa-elämystä. Walon liukkaalta lattialta poistutaankin yleensä aina hyvillä mielin, vaikka kaikkea ei olisikaan oppinut.
Ilo liikunnasta, musiikista, toisen läheisyydestä, tai kaikki nämä yhdessä, tuovat tyytyväisyyttä. Kaupan päälle saa huomata kunnon kohenevan ja monen vaivan lientyvän.
Muutkin havaitsevat miten muutosta tapahtuu, saa kysyvä kuulla. Arasta alkeiskurssilaisesta puhkeaa ajan myötä varmaotteinen viejä tai sulava seuraaja.
Tanssikoulun 15-vuotisen toiminnan ajalta löytyy lukemattomia menestystarinoita. Jokaiselle tanssikaudelle niitä mahtuu monia, monia.
Siinä on se suurin kiitos, Aaltoset sanovat. Se, että joku löytää tanssin ja sen myötä ilon - ja itsensäkin.
Seuratanssiharrastajien joukosta löytyisi taatusti suuri sekakuoro laulamaan Alfred Tannerin tuttua kuplettia Kalle Aaltosesta, "sellaisesta jehusta", vähän muunnelluin sanoin: "Seuduilta niiltä pitää surun olla pois, miss´ on Tanssikoulu Aaltonen".