Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, varsinkin jos yritetään hahmotella tulevaisuutta. Ennustamisen hankaluus on näkynyt viime kuukausina julkaistuista Euroopan ja Suomen talousnäkymistä.
Muutaman päivän sisällä saattaa tulla kaksi tai useampi toisistaan poikkeava näkemys talouden kehityksestä.
Suomen Pankki julkisti synkät luvut kahden seuraavan vuoden talouskasvusta 11.12. Keskuspankin mukaan kokonaistuotanto eli bruttokansantuote supistuu ensi vuonna 0,1 prosenttia ja kasvaa vasta vuonna 2016, silloin tasan prosentin. Kasvu on kituliasta.
Alle viikkoa myöhemmin ääni kellossa tuntui vaihtuneen, kun ennustusvuoroon tuli valtionvarainministeriö (VM) keskiviikkona. VM näki omassa suhdanne-ennusteessaan toivon pilkahduksia paremmasta. Tilanne ei ministeriön mukaan ole toivoton.
VM:n mukaan talous kasvaa tänä vuonna hennon 0,1 prosentin verran. Bruttokansantuote kääntyisi ensi vuonna hieman alle prosentin kasvuun ja vuonna 2016 kasvu olisi jo 1,3 prosentin luokkaa.
Pankeista Danske Bank julkaisi oman ar-vionsa samaan aikaan kuin VM. Danske Bank arvelee, että Suomen talous supistuu tänä vuonna 0,1 prosenttia, mutta lähtee viennin ansiosta jo ensi vuonna varovaiseen nousuun. Kokonaistuotanto kasvaisi pankin arvion mukaan ensi vuonna 0,5 prosenttia.
Ennusteiden heittelehtiminen ei ole ihme. Talouden kiikareissa on utua senkin vuoksi, että eurokriisin kärjistämä taantuma on jatkunut Euroopassa usean vuoden ajan. Kun nokka nousee, pyrstö tarttuu ja toisin päin. Talous räpiköi.
Suomen talous on supistunut neljänä vuonna peräjälkeen, mikä on poikkeuksellisen pitkä ja syvä niiaus maan taloushistoriassa itsenäisyyden ajalta. Tällaista ei ole modernin tasavallan aikana koettu.
Vaikka talouskasvu on hidasta, suhdannekatsauksiin vaikuttava tilastoaineisto saattaa muuttua nopeasti.
Esimerkiksi syksyn kuluessa tapahtunut öljyn tynnyrihinnan nopea lasku sadan dollarin kieppeiltä alle 60:een vaikuttaa talousennusteisiin. Energianhinta ja kuljetuskustannukset tipahtavat, ja yli jäävä raha näkyy kysynnän viriämisenä varsinkin kotitalouksissa. On arveltu, että halpa öljy lisää länsimaiden talouskasvua puoli prosenttia.
Toisaalta Suomen tärkein vientimaa Venäjä on rakentanut ostokykynsä kalliin öljyn varaan. Hinnan halventuessa Venäjä ei kykene suoriutumaan velvoitteistaan ulkomaankaupassa vaan joutuu supistamaan tuontia. Suomen vienti itään hiipuu enemmän kuin talouspakotteiden vuoksi olisi tapahtunut .
Eri ennusteissa on havaittavissa yhteisiä näkemyksiä. Niistä tärkein on huoli työn tuottavuudesta. Lähes jokaisessa talouskatsauksessa muistutetaan, kuinka suuri merkitys maltillisilla palkkaratkaisuilla on. Samalla työn verottamista pitäisi keventää ja työllistymisen esteitä purkaa.
Kotimarkkinoiden kulutusta lisäävä elvytys on hyväksi, mutta hinnat eivät saisi nousta sen vuoksi. Kustannusten kohoaminen rasittaa vientiteollisuuden kilpailukykyä.
Pääkirjoitus