Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan pian valmistuvista tiloista on turha etsiä erikoisia taiteellisia ratkaisuja. Lapin yliopiston suunnittelija rovaniemeläislähtöinen arkkitehti Juhani Katainen on tietoisesti välttänyt erikoisia yksityiskohtia.
Hän lähteekin siitä, että tiloissa tapahtuva taiteellinen toiminta tehdään nähtäväksi ja näkyväksi yksittäisillä teoksilla eri kerrosten seinäpinnoilla, näyttelyhuoneissa ja gallerioissa.
Taiteiden tiedekunta pääsee yliopiston viimeisenä tiedekuntana muuttamaan uuteen rakennukseen heinäkuussa. Rakennus on suunnittelijansa mukaan kuin saniaisen lehti, jota kannattelee lehden keskusydin.
Tilat on suunniteltu siten, että voidaan käyttää monipuolisesti ja mahdollisesti joskus muuhunkin tarkoitukseen kuin mihin ne nyt on rakennettu.
Yliopiston kolmannen rakennusvaiheen valmistuttua yliopisto saa tilan, jonka Katainen toivoo muodostuvan toiminnan symboliksi, ja jossa ihmiset tapaavat toisiaan.
Neljän kerroksen korkuinen keskusaula saa valonsa suurista kattoikkunoista ja sen seiniä kiertävät portaat. Keskusaulaan tulee ravintola ja sinne sijoitetaan myös veistos taitelija Kari Huhtamolta, joka on kotoisin Rovaniemeltä.
Edestakainen kulkeminen loppuu
Tuhannen opiskelijan ja sadan työntekijän tiedekunnassa muuttoa kahdesta toimipaikasta, Pienteollisuustalolta ja Rotkon tiloista pääyliopiston yhteyteen Rantavitikalle, odotellaan mielenkiinnolla.
Uusiin tiloihin pääseminen tuntuu hyvältä, sillä taiteiden tiedekunta on koko olemassaolonsa ajan joutunut työskentelemään sokkeloisissa ja muuhun kun opetuskäyttöön suunnitelluissa tiloissa. Tiedekuntaan vuonna 1996 liitetyn Rovaniemen taide- ja käsityöoppilaitoksen Rotkon tilat sen sijaan on alkujaankin rakennettu opetustiloiksi.
Tiedekunnan dekaani Tuija Hautala-Hirvioja kokee muuton helpotuksena, kun opettajien ja opiskelijoiden edestakainen kulkeminen tiedekunnan ja pääyliopiston välillä jää pois.
Välimatkaa on reilut kolme kilometriä ja Hautala-Hirviojan kokemuksen mukaan siihen menee aikaa puolisen tuntia. Kulkeminen toimipisteiden välillä aiheuttaa myös opiskelijoille lisäkustannuksia bussimaksuina ja luentojen seuraaminen saattaa aikataulujen vuoksi vaatia lisäjärjestelyjä.
Muutto pääyliopistolle on dekaanin mielestä kuitenkin sekä hyvä että huono asia.
Hautala-Hirvioja arvioi, että opiskelijoiden elämään saattaa tulla uudenlaista mielenkiintoa, kun he ovat muiden tiedekuntien opiskelijoiden kanssa saman sateenvarjon alla.
Pääyliopistosta erillisenä tiedekuntana taiteiden tiedekunta tarvitsee Hautala-Hirviojan mielestä avautumista kohti akateemista maailmaa.
Hautala-Hirvioja toivoo kuitenkin, että muutosta huolimatta tiedekunta säilyttäisi oman erityisyytensä eikä menettäisi yhteyttään kaupunkiin ja sen taidelaitoksiin.