Pitkän hiekkatien päässä Sihtuunassa seisoo vanha asutustila koivujen syleilyssä. Talon pihasaunan ovi on auki kutsuvasti. Eteisen lattialla on läjä tuoreita vastatarpeita.
Vastantekijä istuu vanhassa nojatuolissa ja pyörittää kädellään juuri kuorimaansa koivuvitsaa. Teon alla on tulevien vastojen sidetarpeita. Taustalla radiosta kuuluu merisää ja ilmassa tuoksuu sateen jälkeinen luonto.
Vastantekijän sesonki alkaa olla käsillä. Tervolalainen Osmo Salminen on tehnyt vastoja jo yli 60 vuotta.
Petsamossa syntynyt Salminen on saanut vastanteko-oppinsa äidiltään, joka oli evakkoon joutuneen perheen vastantekijä. Salmisen isä valikoi vastatarpeiksi isoja puita, joista sitten Osmo äitinsä opastuksella punoi vastoja myyntiin saakka.
"Viime kesänä tuli tehtyä 120 vastaa, joista noin kolmasosa tuli omaan käyttöön. Talvella Seija-vaimo aloittaa tuoreella vastalla ja minä saan sen sitten perintönä", vastantekijä naurahtaa ja jatkaa oksan kuorimista.
Salminen on saanut kiitosta vastan kädensijasta. Hänen vastoissaan sidontakohtia on kaksi ja niiden väliin jäävän kohdan hän on sovittanut käteen sopivaksi. Ylimääräiset nystyt ja oksan aiheet on rapattu pois häiritsemästä. "Paljonhan ne tekevät nykyisin vastoja kuminauhalla sitomalla, eikä se nyt aivan huono asia ole. Pääasia, että ylipäätään vastotaan ja vastakulttuuri ei aivan kokonaan katoaisi."
Salminen suostuisi itsekin vastomaan kuminauhalla sidotulla vastalla, vaikka ei se hänestä perinteisen vastan tunnetta saavuta mitenkään.
Salminen aloittaa vastanteon valitsemalla kaadettavan puun. Parhaat vastamateriaalit saa hänen kokemuksensa perusteella noin kaksikymmentä vuotta vanhasta rauduskoivusta.
Lue lisää perjantain Kalevasta!