Ajan henki on puhaltamassa vihapuheeksi kutsutun ilmiön nurin. Suorasukainen someraivo ja eri tavalla ajattelevien vihaaminen menettävät viehätyksensä internetin keskustelupalstoilla ja yhteisösivustoilla.
Jatkuva tulikivenkatkuisuus uuvuttaa vihaa lietsovat kirjoittajat ja raivarisivustoja selailevat lukijat.
Tahallisen väärinymmärtämisen kausi päättyy samasta syystä kuin moni muukin villitys: aikansa kutakin.
Vihakirjoittamisen veteraanit eivät jaksa ilta illan jälkeen syttyä inhosta, vastenmielisyydestä tai kaunasta. Heitä hyydyttää ilmaista itseään alatyylisesti kirosanoja ladellen ja EU-tilastoja pikkutarkasti vääristellen.
Lukijoista harvat saavat kicksejä eli potkua päivään silmäilemällä uhkauksia kukkahattutädeille. Moni jättää menemättä raivopääpalstalle, jossa yhdistetään kiintiöpakolaisen ja työperäisen maahanmuuttajan käsitteet turbohuuli-paskahousu -mielikuvaksi.
Usea ymmärtää, ettei mielivaltainen itsensä kiihdyttäminen edistä yhteiskunnallista keskustelua.
Naisviha, muukalaisviha, skiniviha, bensiiniautoviha. Hoh hoijaa.
Vihaväsymys on verrattavissa sotaväsymykseen. Tulee hetki, jolloin helpottavinta on päästä melskaamisen keskeltä pois.
Tosikko ääriajattelu ei ole terveellistä. Se aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja. Ääriasennossa on vaikea rentoutua.
Kauan kynäkauna kestikin. Milteipä kolmikymmenvuotisen sodan verran (käytiin Euroopassa 1618–1648).
Nettiraivo katsotaan alkaneeksi vuonna 1995. Tuolloin Yhdysvalloissa avattiin vihanpitoon ja samanmielisten kiihottamiseen keskittynyt Stormfront-keskustelupalsta.
Stormfrontin, myrskyrintaman, perustivat entiset Ku Klux Klanin ja uusnatsahtavista pojista koostuvan oikeiston jäsenet.
Lähtökohdista johtuen heillä oli aatteellinen välipalapöytä valmiiksi katettuna, kun www-selainohjelmat tulivat kuluttajien saataville.
Stormfrontin kotisivu korosti valkoisen ihmisrodun ylivoimaisuutta, juutalaisvastaisuutta sekä oikeutta aseistaa kodit järeästi toisrotuisten hyökkäyksiä vastaan. Tyyliin sopi, että nettisivulla valkoisen lajin puhtautta korosti ensimmäisen kerran herra nimeltä Black.
Kotisivun pystytyksen jälkeen jäsenten ei tarvinnut muuta kuin ottaa näppäimistö syliinsä ja ryhtyä rökittämään. Rajoja ei ollut.
Helppous teki vihapuheesta tartuntataudin. Vihasta ovat kihisseet äärioikeisto, äärivasemmisto ja lopulta äärikohtuullisetkin.
Vihapuheen joutuminen historian jäteautoon perustuu heikkoihin signaaleihin. Niitä havainnoimalla tulevaisuudentutkimus etsii vielä vähäisiä siemenenkokoisia merkkejä muutoksesta.
Muutos on luettavissa pikku-uutisista. Muutama päivä sitten muslimit menivät suojelemaan juutalaisten synagogaa Oslossa.
Isis uhkasi valloittaa Rooman, mutta italialaiset vastasivat huumorilla: he varoittivat terroristeja miten sattuu kulkevista junistaan ja esittelivät uusinta muotiaan.
Muoti on ratkaiseva. Se ei erehdy ilmanhaistelussaan. Ensi kesän muoti korostaa 60-luvun kukkaisaikaa. Tulossa on rauhaa ja rakkautta.
Niinpä entiset vihaajat siirtyvät henkisesti rakentavimmille sivustoille. Ennustan nikkarointiniksejä käsistään epäkäteville tarjoavan opassivun nousevan yhdeksi vetävimmistä.
Sieltä toivonsa menettänyt kotitarvenikkari saa vertaistukea iltapuhteen pimeyteen kun vasara sortaa ja vain saha yksin puoltaa.