Oulu Koulun alkua edeltävän torstain aamuna Pohjankartanon koulun keittiöpäällikkö Leena Ahonen avasi hiljaisen ruokasalin ovet. Kohta kilisisivät jälleen liki tuhannen ruokailijan haarukat ja nauru täyttäisi tilan. Ennen sitä pitäisi varmistaa, että padat ja uunit toimivat ja maitoa riittää jokaiselle janoiselle.
Maanantain kalakeiton valmistuminen ajallaan ei ole aivan lyhyt prosessi. Ennen oppilaitten saapumista koululla puurtaa kahdeksasta keittäjästä pari. On varmistettava, että keittiön koneet ovat kunnossa ja jo keväällä tehdyt tilaukset saapuvat ajallaan. Lisäksi puunataan, putsataan ja järjestellään ruokia paikoilleen.
Ahonen kertoo, että syksyn ruokatarvikkeet on tilattava toukokuun lopussa koulujen päättyessä. Ruokalistat puolestaan laaditaan vuodeksi kerrallaan. Seuraavan kerran sopat ja puurot vaihtuvat vuoden 2004 alussa. Suunnittelusta vastaa kaikkien Oulun koulujen ruokailut hoitava Oulun ateria.
Perjantaina, syksyn toisena työpäivänä ruokaa kannetaan ovista jo niin rutkasti, että hauiksia jomottaa. Hyllyt täyttyvät seuraavan viikon kinkkukiusauksen lihoista ja perunoita, salaatin punajuurista ja kurkuista. Pesuainelasti uhkaa ruuhkauttaa aulan hetkeksi kokonaan.
Työtä riittää, sillä Pohjankartanon koulukeittiö on niin sanottu emokeittiö, joka valmistaa ateriat kahdeksaan eri kouluun. Perjantaina Leena Ahonen työtovereineen kokkasi kokonaiset 680 kiloa pyttipannua pakasteeseen. Siitä täyttyy yhteensä 3 500 oppilaan kurniva vatsa.
"Tänä syksynä tämä on alkanut mukavasti, vain vihannesleikkuri oli rikki talven jäljiltä. Viime vuonna totuttelimme uusien patojen ja uunien käyttöön. Se oli vaativaa."
Järjestelyt ovat ajallaan. Ainoan pienen pulman ovat aiheuttaneet muurahaiset, jotka olivat vallanneet ruokasalin kesän aikana.
"Kiinteistönhoitaja kävi myrkyttämässä ja siivoaja siivoamassa", Ahonen naurahtaa ja vakuuttaa, että elikot ovat tipotiessään.
Koulun alku on Pohjankartanon keittäjille aina ponnistus, joskin mukava sellainen.
"Talvella tottuu nopeaan rytmiin, nyt olemme vähän kesäterässä. Lihasvoimat ehtyvät, kun kesällä nostelee kahdenkymmenen litran maitopöniköitten sijasta yhtä tölkkiä", Ahonen sanoo.
Myös ruoanlaittoon täytyy asennoitua syksyllä uudelleen.
"Kesällä maustan vain yhteen pannuun mahtuvia aterioita, nyt satojen kilojen sapuskoita."
Kellot kuntoon
"Hirveästi on töitä, olen puskenut kuin hullu", Knuutilankankaan koulun kiinteistönhoitaja Timo Leskinen sanoo. Hän kuvailee työtehtäviinsä kuuluvan kaiken maan ja taivaan väliltä. Töitä koululla riittää jatkuvasti keväästä syksyyn, paluu pulpetteihin muuttaa silti menoa hiukan.
"Soittokellot täytyy avata kesän jäljiltä ja ovet tietenkin myös. Lisäksi tarkastan ilmastoinnin ja kaiken yleissiisteyteen liittyvän."
Koulua edeltävällä viikolla Leskinen on korjannut särkyneitä ikkunoita ja kerännyt neulasia pihamaalta. "Oulussa ikkunoita rikotaan vähän turhankin paljon. Ilkivalta on yleistä", hän harmittelee.
Töhryjä ja tuhruja saa poistaa tämän tästä, sillä oppilaat ja muut nuoret viihtyvät opinahjojen pihamaalla kummallisen hyvin myös loma-aikana.
Myös siivoajat luuttuavat koululla läpi kesän, eikä suursiivouksen tarvetta viimeisinä päivinä ole. Kesän aikana tehdään suuremmat remontit, joitten jäljet putsataan maanantaihin mennessä. Myös pitkäkestoiset työt, kuten lattian vahaukset, hoidetaan ennen oppilaitten paluuta.
Timo Leskinen vakuuttaa, että Knuutilankankaalla ollaan valmiina maanantaiaamuun.
"Kunhan vain muistan avata ovet, kesällä ei ole tarvinnut huolehtia siitä", Leskinen naurahtaa.