Henri Hanhela istuu mietteliään näköisenä Heinäpään jalkapallohallin tekonurmella. Hänen ajatuksensa näyttävät tällä kertaa seilaavan aivan jossakin muualla kuin jalkapallopelissä.
"Että mitäkö pohdin? En mitään sen ihmeempää. Sitä vaan, että jouluostoksille pitäisi kyllä vielä tänään ehtiä. Moneenkohan asti kaupat ovat auki?"
Sitten hän saa idean.
"Hei, niinpä minä teenkin. Ostan isälle Scorpionsin dvd:n, äidille jonkin hyvän dekkarin ja isoveljelleni jalkapallokengät numeroa 41. Mutta sovitaanko, ettei huudella näistä sen enempää, niin tulevatpahan lahjat sitten aattona heille täysinä yllätyksinä?"
Henri Hanhela käy Kastellin urheilulukiota. Hänen rakkain harrastuksensa on jalkapallo, joka koulun ohella täyttää vuorokauden tunneista suuren osan. Silloin kun vapaa-aikaa jää, hän kuuntelee mielellään 1980-luvulla kuuluisuuteen noussutta saksalaista hardrock-yhteyttä Scorpionsia ja joskus lukee myös hyvän dekkarin.
Poikien maajoukkueessa pelaavan hyökkääjän jalkapallokengän numero on 41.
Lajivalinta mietitytti
Kellon Kiviniemestä Suomen jalkapallomaajoukkueeseen. Ei siis aivan tyypillisin pelaajan tie.
Vielä puolitoista vuotta sitten Henri Hanhela kävi sisällään kovaa painia siitä, jatkaako jääkiekon vai jalkapallon pelaamista. Hän pärjäsi molemmissa lajeissa mainiosti.
"Ei se ollut mikään helppo ratkaisu. Päätös ei tosiaankaan syntynyt hetkessä."
Ratkaisu piti kuitenkin tehdä. Kellon yläaste vaihtui Kastellin urheilulukioon, eikä aikaa enää riittänyt kahden lajin tiiviiseen harjoittelemiseen.
"Jalkapallo tuntui sittenkin enemmän omalta lajilta. Syytä en osaa oikein sanoa. Ehkä päätökseni oli sen takia tämä, että jalkapallo ei ole aivan niin paljon rymistelyä kuin lätkä."
Nyt Henri Hanhelasta tuntuu, että päätös oli oikea. Hän pelasi viime kesänä Tervarit-juniorien B-nuorten joukkueessa ja pääsi heinäkuussa ainoana pohjoissuomalaisena pelaajana ikäluokkansa maajoukkuerinkiin.
Ilman jääkiekkoakin päivät täyttyvät. Herätys kello 6.30, aamutreenit kahdeksalta, koulupäivä kello 15:een ja sen jälkeen muutamaksi tunniksi kotiin. Illalla on vuorossa päivän toiset jalkapallotreenit ja toisen kerran paluu Oulusta Kiviniemeen kello 22.
"Yöunet jäävät usein liian lyhyiksi. Niitä pitää korvata jossakin välissä pienillä päivätorkuilla. Ei se ole ollut tähän asti ongelma."
Vain peli kehittää
Henri Hanhela on hyökkääjäpelaaja. Ensi kesän joukkuettaan hän ei vielä tiedä.
"Mielestäni on olemassa kaksi vaihtoehtoa. On niitä mietitty ja onhan niistä juteltukin. Todennäköisesti pelaan joko OLS:n kakkosdivisioonajoukkueessa tai sitten sarjaporrasta ylempänä AC Oulussa."
Hän sanoo, että kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että saa peliaikaa ja toisaalta sopivan kokoisia haasteita.
"Niin. Vaihtopenkillä istuminen, pelkkä treenaaminen, pelkät otteluiden jämäminuutit tai toisaalta myöskään liian helpot ottelut eivät vie eteenpäin."
Urheilu-uransa pahimman pettymyksen hän sanoo kokeneensa viime syksynä Sarajevossa.
"Pelasimme EM-karsintaa Bosnia-Herzegovinaa vastaan. Ottelu oli täysin voitettavissa, mutta hävisimme 0-1. Siihen tyssäsivät haaveet EM-turnauspaikasta ja kovista maajoukkuepeleistä. Se ottaa vieläkin päähän."
Töitä unelman eteen
Mitä Henri Hanhela tekee viiden-kahdeksan vuoden kuluttua?
Vastausta hän ei mieti pitkään.
"Pelaan ammatikseni jalkapalloa jossakin keskieurooppalaisessa joukkueessa. Ehkä Saksassa tai Englannissa, mutta en missään nimessä Italiassa. Ja lisäksi tietenkin Suomen A-maajoukkueessa."
"Katson televisiosta paljon urheilua. Italialainen jalkapallo ei jostakin syystä kolahda, silloin tv-kanava kääntyy nopeasti muualle."
Henri Hanhela tietää varsin hyvin, ettei tie jalkapalloammattilaiseksi ole helppo. Hän sanoo kuitenkin olevansa valmis paiskimaan töitä unelmansa toteutumisen eteen.
Mutta entäs jos jokin menee pieleen? Jos haaveet eivät toteudukaan?
"Pärjään koulussa oikein hyvin. En pane kaikkea urheilun ja jalkapallon varaan. Voisin aivan hyvin kuvitella opiskelevani vaikkapa lääketiedettä."
Henri Hanhela on yksi niistä jalkapalloilijoista, jotka oululainen veteraanijalkapalloseura Iltatähti palkitsee tiistaina vuoden 2007 ansioista.