Oulun Toppilan liikuntatalon salissa taiteilee seitsemän tyttöä rimpsuissaan, röyhelöissään ja vaaleanpunaisissa jumppahousuissaan permannolla, tangolla ja puomilla.
"Voimistelijalla on leuka aina vähän ylhäällä ja hyvä ryhti", muistuttaa toinen porukan ohjaajista, Nea Ollikainen, 14. Isosisko Enna, 16, avustaa nuoria voimistelijoita kiepin tekemisessä tangolla. Se näyttää olevan melkein kaikkien lempiliike.
Ollikaisen siskokset ovat ohjanneet Pyrinnön telinevoimistelupainotteista temppujumppaa 4-7-vuotiaille tammikuun alusta.
"Ensin olimme puoli vuotta apuvalmentajina, ja sen jälkeen olemme sitten keskenämme vetäneet nämä sunnuntairyhmät", telinevoimistelua itsekin harrastava nuorempi sisko Nea kertoo.
Kärsivällisyyttä
"Parasta ovat pienet lapset, he ovat niin mainioita! On mahtavaa nähdä, miten he kehittyvät ja oppivat jonkin liikkeen", siskokset summaavat touhun mukavimpia puolia. Kaksi pikkuveljeä ovn kouluttanut siskoksista kärsivällisiä.
"Se onkin tärkein ominaisuus tällaisen porukan valmentajalle!"
Lisäksi pitää olla reipas ja sosiaalinen, ja oikeasti innostunut asiasta. Ei riitä, että harjoitukset vedetään läpi ilman kiinnostuksen häivääkään.
Opitusta liikkeestä temppukerholainen saa tarran, joka liimataan mukana kulkevaan harjoitusvihkoon. Sinne voidaan kirjata myös esimerkiksi tavoitteita, jotka on jokaiselle määritelty henkilökohtaisesti. Viimeisin opeteltava liike on ollut kärrynpyörä.
"Tammikuussa moni ei osannut kuperkeikkaa, mutta nyt useimmat tekevät sen jo takaperinkin. Kieppikin menee monelta jo melkein."
Tunnit suunnitellaan yleensä jo viikkoa ennen, edellisen kerran päätteeksi.
"Lasten kanssa pitää kuitenkin aina olla valmis improvisoimaan. Jos tytöt ovat kovin villissään, pitää saada purkaa ylimääräistä energiaa johonkin", valmentajat täsmentävät.
Tuntuu, että ryhmän ohjaajalla pitäisi olla vähintään kahdeksan kättä ja silmät selässäkin.
"Nea, tuu pomputtaan!"
"Enna, kato kun mä teen!"
Kaikkein haastavinta pienille tuntuu olevan oman vuoron odottelu. Juomatauollekaan ei millään maltettaisi.
Kommunikaatiota
Siinä, että valmentajakaverina on oma sisko, on monta plussapuolta.
"On hyvä että tuntee toisen, sillä hyvä kommunikaatio on kaiken a ja o. Siskoa ymmärtää ilman sanojakin", Nea nauraa.
Tuntien suunnittelussa auttaa tietysti myös se, että asutaan saman katon alla. Joskaan sitä vapaa-aikaa ei siskoksilla omalta harrastamiselta ja valmentamiselta juurikaan jää: Nealla telinevoimistelu ja Ennalla muodostelmaluistelu vievät monta iltaa viikosta.
Taakalta harrastukset eivät kuitenkaan tunnu, ja läksytkin ehtii tehdä vaikka salilla harjoituksia odotellessa.
Kati Valjus