hannu.wilenius@kaleva.fi
Aluksi kysymys jalkapallon tilastonikkareille ja mikseipä myös muille jalkapalloihmisille.
Mikä yhdistää seuraavia jalkapalloliigan otteluita:
Lahti, 21. huhtikuuta 1990, Reipas-RoPS 0-1.
Anjalankoski 2. toukokuuta, 1993 MyPa-Jazz 1-3.
Anjalankoski 30. huhtikuuta 1995 MyPa-RoPS 0-0.
Lahti 15. toukokuuta 2003, FC Lahti-Allianssi 0-2.
Lahti 7. toukokuuta 2004, FC Lahti-TP-47 1-1.
Lahti 28. huhtikuuta 2005, FC Lahti-MyPa 1-4.
Harri Uolevi Kampman, kohta 53, on kokenut ja alkavan liigan kolmanneksi iäkkäin jalkapallovalmentaja. Ennen lauantaina alkavaa kautta hän on valmentanut kotimaista pääsarjajoukkuetta 11 eri vuonna. Ensimmäisen kerran 17 vuotta sitten Lahden Reippaan leivissä, sen jälkeen MyPa:ssa, Tampere Unitedissa ja FC Lahdessa.
Kampman jos kuka tietää lisäksi varsin hyvin, miten jalkapallojoukkue nostetaan pääsarjatasolle. Viime syksynä hän teki sen Oulussa, sitä ennen Kuusankoskella, Anjalankoskella ja Tampereella.
Kahdennentoista liigakautensa Kampman aloittaa tänään synnyinkaupungissaan Oulussa viisivuotisjuhliaan lähestyvän AC Oulun peräsimessä.
Onko Kampmanin päällä jonkinlainen kevään ihmeellinen jalkapallokirous? Miksi jalkapalloenkelit aina alkukaudesta kääntävät selkänsä entiselle terhakkaalle Lahden Reippaan ja Turun Pyrkivän hyökkääjäpelaajalle?
Tosiasia on, ettei Kampman ole koskaan pystynyt johtamaan valmentamaansa kotimaista liigajoukkuetta sarja-avauksessa voittoon, kun ottelu on pelattu hänen joukkueensa kotikentällä. Yrityksiä on ollut kuusi kolmen eri joukkueen kanssa.
Turpiin Kampmanin joukkue on noista otteluista ottanut neljä kertaa. Pienenä, mutta vain pienenä lohtuna on tullut kaksi tasapeliä.
Sattumaako? Ehkä.
Jostakin syystä Kampmanin joukkueiden veto ei ole ylipäätäänkään keväisin ollut parasta mahdollista, jokin on tökkinyt. Esimerkkinä vuosi 1990, jolloin Reippaan raitapaidat eivät onnistuneet voittamaan yhtään huhti-toukokuun aikana pelaamastaan seitsemästä liigaottelusta.
Mutta kun tahti muuttui, muuttui se kerralla.
Kahdeksas ottelu oli Valkeakoskella kesäkuun kolmantena päivänä. Eräs toisen polven lahtelainen jalkapalloilija, pari päivää aikaisemmin ylioppilasjuhliaan viettänyt 19-vuotias Jari Litmanen viimeisteli silloin neljä maalia, ja Haka kaatui rytisten 0-6 kotiyleisönsä edessä Tehtaankentällä.
Tuon sunnuntai-illan muistaa Kampmanin ja Litmasen lisäksi yhtä tarkasti myös Hakan maalia lippujuhlapäivän aaton pommituksessa vahtinut Olli Huttunen, nykyinen Hakan valmentaja.
Alku on ollut hankalaa, lopussa on yleensä tullut kiitos.
Suomen mestaruutta Kampmanin valmentama joukkue ei ole koskaan voittanut, toistaiseksi. Hopea ei ole häpeä, minkä myös Kampman on kernaasti oppinut. Hänen tilillään on neljä pääsarjan kakkostilaa.
AC Oulun kannattajaa helpottaa varmasti myös se tilastotieto, että yhdellätoista liigakaudella AC Oulun nykyisen valmentajan joukkue on vain kerran jäänyt lopputaulukossa sarjan puolivälin huonommalle puolelle. Se tapahtui viisi vuotta sitten, jolloin FC Lahden sijoitus 12 joukkueen liigassa oli seitsemäs.
Tilastot ovat vain tilastoja. Nehän on tehty rikottaviksi.
Avausottelun kummajaisen ja jalkapalloenkelien pyllistelyt Kampman pääsee kampittamaan jo tänään Castrénin kentällä. Hopeatilan kirkastamista joudumme odottamaan pidempään.