Kari Jalonen ei pienistä hätkähdä. Siinä on mies, joka on oppinut ottamaan vastaan kolhuja.
Mutta kolme viikkoa sitten, tiistaina 18. päivänä lokakuuta, kärppävalmentaja näytti kasvoistaan kalpeamman puolensa. Takana oli ottelu, joka rikkoi kaikki todennäköisyydet. Ei riittänyt, että Kärpät hävisi TPS:lle. Sairastuvalle kiikutettiin peräti kolme profiilihyökkääjä parhaasta päästä.
Jalonen nukkui yönsä huonosti, mutta jo seuraavana päivänä aurinko paistoi kirkkaasti. Seura- ja valmennusjohto tekivät yhdessä päätöksen, jota ei tarvinnut katua. Kärpät luotti omiin nuoriin, antoi näille vastuuta, eikä lähtenyt epävakaille markkinoille, joilla ei ole muuta tarjottavaa kuin kalliitta hintalappuja ilman tyytyväisyystakuuta.
Ja katso! Ihme tapahtui...
Joukkue päätti lähteä kulkemaan paraatimarssia, vaikka ennuste oli täysin toinen. Kuuden voiton putki oli tässä valossa loistava suoritus.
Kärppävaltakunnassa siis kaikki hyvin? Ei sentään.
Jalonen ei anna omilleen armoa. Syyskauden välitodistukseen joukkue saa häneltä vain kahdeksikon.
Mitä ihmettä? Eikö sijoituksella kärkikolmikossa pitäisi ansaita vähintään kiitettävä?
Jalonen ei katso tätä päivää. Hän katsoo kevättä, huhtikuun puoliväliä, jolloin pelataan kotimaisen liigakiekkoilun suurta kliimaksia. Sieltä hän odottaa kymppiä - arvosanojen ehdotonta kruunua.
Suomeksi sanottuna Kärpät haluaa pelata valtakunnan parasta jääkiekkoa. Voittaa Suomen mestaruuden.
Kolmannen kerran peräkkäin.
Välitavoitteena on uusi viiri kattoon. Kysymyksessä on seurajoukkueiden Euroopan mestaruus, josta kilpaillaan loppiaisena Pietarissa.
Pelin sisälle mentäessä Kärpät on viidellä viittä vastaan pelatessa SM-liigan paras. Tilastot osoittavat, että niin ikään yli- ja alivoimalla Kärpät keikkuu keulilla. Kärpät on tehnyt eniten (73) maaleja, päästänyt vähiten (33). Niklas Bäckströmin torjuntaprosentti 94,15 oikeuttaa kakkostilaan.
Voiko enää valittaa?
Joku voisi heittäytyä jo hyvänolonvirran vietäväksi, mutta Jalonen on "ankara". Hän nostaa kaksi ongelmakohtaa, joita ei enää keväällä tervehditä ilolla.
"Pelin sisällä henkilökohtaiset suoritukset ailahtelevat edelleen liikaa. Niin ikään aloituksista puuttuu taktista silmää."
Nyt on vasta marraskuu. Keväällä kakki on toisin?
SM-liigaa syytetään vuosi toisensa jälkeen värittömyydestä, yllätyksettömyydestä ja tylsyydestä. Ja minkähän ihmeen vuoksi?
Puheenaiheita riittää pilvin pimein, yleisö jaksaa tallustaa peleihin niin kuin ennenkin, ja Jokereilla ei olekaan kausikorttia kärkikahinoihin.
KalPa tekee ja päästää maaleja, Jortikka repii leukojaan, HPK jaksaa porskuttaa, HIFK tarjoilee täyttä show'ta, Tappara on löytänyt menestyskirveen, ja SaiPa:n pistepussi on yllättävä lihava. Pelicans on joukkueista ainoa, joka löysi heti oman paikkansa.
SM-liigalle on vuosi toisensa jälkeen maalattu mustia uhkakuvia. Niin tehdään myös ensi vuonna, ja kymmenen vuoden päästä.
Tätä on suomalainen huippujääkiekko.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi