Yhteiskuntajärjestelmän ja taloudessa tapahtuvan teknisen kehityksen välille vaaditaan tiettyä yhteensopivuutta. Niiden on kuljettava yhtä jalkaa, jatkuvasti toisiaan tarkkaillen ja tukien, jotta häiriötön elämänmeno voisi jatkua.
Meillä tekninen kehitys ja koneellistuminen ovat ottaneet viime aikoina pitkän loikan eteenpäin, eikä yhteiskunta ole pysynyt tässä kehityksessä mukana.
Räikeästä epäsuhteesta kertoo suurtyöttömyys. Virallisten lukujen mukaan työttömiä meillä on kolmesataa tuhatta ja epävirallisten mukaan puoli miljoonaa.
Suurin syy tähän on nopea tekninen kehitys ja koneellistuminen, tosin lamakin on jonkin verran vaikuttanut samaan suuntaan.
Vaikka pientä elpymistä parhaillaan tapahtuu, niin kokonaiskuva tilanteesta ei näytä juuri paranevan.
Työttömyys ei ole pysynyt olemukseltaan puhdaspiirteisenä. Apajalle on ilmaantunut hyödyn tavoittelijoita. Alkujaan hyvää tarkoittava työttömien koulutus muuttui vuosia kestäväksi työttömien piinaksi. Vuosikymmenen kestänyt koulutus ei tuottanut toivottua tulosta ja sitä varten laadittu laki otettiin muuhun käyttöön.
Koulutuksessa teetetään työttömillä alipalkattua tai jopa ilmaistyötä ja tekijälle kuuluva palkka siirretään kunnille, valtiolle ja yrityksille. Tulonsiirtoja on tapahtunut jo useita miljoonia. Työttömien lukumäärä ei tällä menolla pienene, sillä yhdeksän euron päiväpalkalla työskenteleviä jatkuvasti tarvitaan.
Ruoantuotannosta huolehtivat viljelijät ovat toinen eriarvoisuuteen ajautunut kansanryhmä. Elintarvikeketjun tulonjaossa perustuotanto – maatalous – on jäänyt huonoimmalle osalle. Eriarvoistuminen jatkuu. Naisten ja miesten samapalkkaisuus on vain kaukainen haave.
Menestyvään talouteen katsotaan kuuluvan jatkuva tuotannon kasvu. Aikaisemmin siihen liittyi aina ihmistyövoiman lisäämistarve – nyt kasvun vallitessa ihmistyön käyttö supistuu.
Tuotannon kasvaessa pitäisi kulutuksen myös kasvaa, mutta supistuva kuluttajakunta ei mahdollista tällaista kehitystä.
Vallitseva ristiriita pitäisi lainsäädännöllä poistaa, ja tähän saumaan tarvitaan kokonaan uudentyyppinen yhteiskuntajärjestelmä, jota ei ole olemassa.
Perhe- ja klaaniyhteisöissä työnkäyttö ja tulostenjako olivat kunnossa. Suurempiin yksiköihin tultaessa on syntynyt ongelmia. Ei ole jääty odottamaan, että luontainen kehitys aikaansaisi yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, joka palvelisi kaikkia yhteiskunnan tarpeita.
Järjestelmiä alettiin sorvata tiedemiestyönä. Englantilainen Adam Smith (1723–1790) laati liberalistisen, kaupan vapauteen perustuvan järjestelmän, jossa nykyisinkin elämme.
Saksalainen filosofi Karl Marx (1818–1883) toi esiin työn ja pääoman välisen ristiriidan, jonka pohjalta Neuvostoliitossa alettiin rakentaa sosialistista yhteiskuntaa.
Nämä molemmat luomukset ovat epäonnistuneita ja vanhentuneita.
Nyt tarvitaan muuttuneeseen yhteiskunta- ja talouselämään jälleen uusi järjestys, johon ei löydy aineksia vanhoista järjestelmistä. Uuden luominen vaatii tekijöikseen päteviä tiedemiehiä eikä sellaista järjestelmää synny poliittisista eduista kinasteltaessa.
Yhteiskunnan koko ja muoto vaikuttavat myös toimivuuteen. Saksalainen filosofi G. W. F. Hegel (1770–1831) piti kansallisvaltiota parhaana yhteiskuntamuotona. Ennen Euroopan unioniin menoa kansanedustaja, biologi Erkki Pulliainen tutki laajasti koalitioita, kuten Yhdysvaltoja. Tuolloin hän varoitti tällaisten perustamisesta.
Näitä tutkijoita on monia muitakin. Heistä voitaisiin koota työryhmä, jolla olisi edellytyksiä uudentyyppisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän luomiseen.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.