Jos istuu Kuhmo-talon salin viimeisessä penkissä ja katsoo edessä avautuvaa takatukkien rivistöä, vallitseva väri on usein hopeanharmaa.
"Klassisen musiikin yleisön ikääntymisestä puhutaan kaikkialla maailmassa, mutta täällä Suomessa asiat sentään ovat vielä varsin hyvällä tolalla Kuhmon kaltaisten festivaalien ansiosta", lohduttaa Saksassa 35 vuotta asunut liettualaissyntyinen sellisti, pedagogi ja kapellimestari David Geringas, 63.
Hänen mukaansa suuren yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi tarvitaan kuitenkin koko ajan uusia ajatuksia ja herätteitä.
Kamarimusiikkifestivaalien perustaminen oli aikoinaan yksi tällainen impulssi. Kuhmo teki alallaan vallankumouksen, mutta senkin pitää taistella arkipäiväistymistä vastaan.
"Konsepti ei saisi pysyä liian pitkään samanlaisena."
Ikääntymisongelma juontuu myös pitkään vallinneesta kulttuuripolitiikasta; kuinka paljon tavallisissa kouluissa varataan tunteja musiikin opettamiseen.
"Yksi tai kaksi viikkotuntia ei riitä, sillä musiikki täytyy sisäistää ajan kanssa vähitellen, kuten mikä tahansa muu kouluaine", Geringas pohtii.
Paras tämän päivän esimerkki tehostetun musiikinopetuksen myönteisistä vaikutuksista löytyy Venezuelasta. Siellä "El Sisteman" lapset soittavat orkestereissa sen sijaan että viettäisivät aikaansa kaduilla rötöstellen.
Musiikin aktiivinen harrastaminen kehittää keskittymiskykyä ja mielikuvitusta sen lisäksi, että se tuo iloa elämään.
"Vaikka soittamisesta tai laulamisesta ei muodostuisikaan myöhemmin ammattia, lapsesta kasvaa tasapainoisempi ja avoimempi yksilö, jolla on mahdollisuudet menestyä missä työssä tahansa."
Geringas tietää suomalaisen selloyhtyeen Apocalyptican, koska jotkut hänen oppilaansa ovat fanittaneet sitä, mutta hänen oman ajatusmaailmansa perusta on puhtaasti klassinen.
Hän vertaa klassista musiikkia pihviin. Salaatit ja muut lisukkeet kukin voi valita mielensä mukaan, mutta perusruoka ravitsee aina parhaiten.
Liettualaissellistin ansioluettelosta riittäisi saavutuksia parille kolmelle tavalliselle muusikolle.
Pelkästään cd-levyjä hän on tehnyt yli 80. Ohjelmiston skaala ulottuu varhaisbarokista nykyaikaan.
Viime vuonna Geringas lopetti sellonsoiton opettamisen ja sen jälkeen kapellimestarin työt ovat koko ajan lisääntyneet.
"Omasta mielestäni soitan nyt paremmin kuin vuosiin. Minulla jää enemmän aikaa harjoittelulle, samoin kuin uusien partituurien opiskelemiselle."
Lauantaiaamuna Geringas tulkitsi Kuhmo-talossa korostuneen pelkistetysti Johann Sebastian Bachin Soolosellosarjan nro 4 Es-duuri.
"Bach ei ole koskaan helppoa, vaan eloonjäämiskamppailua, soittipa sitä missä uran vaiheessa tahansa."
"Vaikka muusikko pyrkii kohti omaa ideaaliaan, soiton alkaessa kaikki unohtuu. Tällä kertaa vedin joitakin kohtia hitaammin kuin oli tarkoitus. Sitä joutuu kuin koskeen, joka kuljettaa mukanaan."
"Mielestäni Bachia ei tarvitse millään tavoin pippuroida tai ryydittää. Se on parasta sellaisenaan", Geringas sanoo.
David Geringas opiskeli pitkään Moskovan konservatoriossa legendaarisen sellistin ja kapellimestarin Mstislav Rostropovitshin luokalla.
"Rostropovitsh on tallella joka nivelessäni. Hän korosti luovuutta, kykyä kehittää omaa ja muiden soittoa eteenpäin."
"Musiikille pitää olla avoin, ottaa ja antaa virikkeitä. Vielä vanhoilla päivilläänkin Rostropovitsh jaksoi innostua, kun hän kuuli uuden kiinnostavan sävellyksen", ihastelee David Geringas.