Olisihan siellä se talli, mutta siellä on se perkeleen paloauto. Näin vastattiin tiettävästi Akateemiselle autoseuralle 1976, kun se kyseli Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta autotallia autonkorjauspaikaksi. Seuran jäsenistä suurin osa oli konetekniikan opiskelijoita ja heidän mielenkiintonsa heräsi omien autojensa korjauspaikaksi havittelemansa autotallin sijaan ajoneuvoa kohtaan. Mikä ihmeen paloauto?
Autotallista paljastui Michiganista, Yhdysvalloista aikanaan Ouluun palokunnan käyttöön tilattu kuorma-auto. Ylioppilaskunta oli saanut sen lahjoituksena. Erinäisten vaiheiden jälkeen "perkeleen paloauto" päätyi lopulta koneinsinöörikillan haltuun ja on nykyisin killan rakastettu menopeli Ykä. Sympaattinen, lempeä, varsinainen veitikka vieläkin.
"Ykä on hyvässä kunnossa ollakseen noin vanha. Vanhaa rouvaa pitää pitää hyvänä", koneinsinöörikillan vuoden 2007 Ykä-vastaava Jari Granat painottaa.
Ykän syntymän ajankohtana pidetään vuotta 1928. Sataprosenttista varmuutta asiasta ei ole, mutta ei se teekkareiden keskuudessa niin nöpönnuukaa olekaan.
Vuosien varrella menopeli on seissyt useaan otteeseen. Sen moottori on vaihdettu pariinkin kertaa, samoin vaihdelaatikko on mennyt uusiksi. Alkuperäistä tekniikkaa Ykässä on lähinnä runkopalkkien, akseliston ja mekaanisten jarrujen muodossa. Niiden käyttäminen vaatii voimia.
"Täytyy polkaista kunnolla pohjaan. Myös vaihteita täytyy houkutella, ja rattiakin saa kääntää tosissaan", konekillan varapuheenjohtaja Juha Parkkari kuvailee. Hän ajaa Ykällä jatkuvasti, joten mies tietää, mistä puhuu.
"Ykä antaa paljon anteeksi."
Konekillan juhlavastaavaSanttu Uurtamo kertoo, että vanhoissa teknisissä piirustuksissa Ykään on jossain vaiheessa suunniteltu kiljusammiota.
"1,5 kuution astiaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu", mies selittää. Paljastettakoon, että täysin vailla teekkarimaisia piirteitä killan itseoikeutetusti vanhin jäsen ei kuitenkaan ole.
Ykän kori on puuta. Pitkät valot löytyvät jalalla polkaisemalla kytkimen takaa. Mittaritaulussa on öljynpaineen, kierrosten, veden lämpötilan ja latauksen mittarit. Nopeusmittari puuttuu. Mutta ei sitä tarvitakaan, sillä ajokilla pistellään yleensä suurin piirtein kävelyvauhtia. Hitaampia voi säikytellä edestä palosireenillä.
Vanha rouva on kranttu ravinnostaan. Se kulkee vain 98-oktaanisella bensalla. Kulutusta kukaan ei ole uskaltanut laskea.
Todellisen tuntuman saadakseen täytyy hypätä Ykän kyytiin. Parkkari starttaa ajokin ja 4,3 litran moottori hyrähtää käyntiin ensi yrittämällä. Se ei nikottele turhia, vaan hyrrää yllättävän tasaisesti.
Matkustajille tarkoitettu penkki on puuta, kuten muutkin sisäosat. Ykä ei metelöi liikaa, joten keskustelemaan pystyy vain hieman ääntään korottamalla. Kovin pahoihin töyssyihin kuorma-autolla ei kannata rykäistä, sillä siitä puuttuu iskunvaimennus kokonaan. Kyyti on mieleenpainuvaa.
Konekillan puheenjohtaja Heidi Pernun mukaan koneteekkarit liikkuvat rakkaalla ajoneuvollaan aina, kun haluavat itselleen näkyvyyttä.
"Se on mukana erilaisissa kiltatapahtumissa, kuten laskiaisena ja vappuna."