Jokainen sukupolvi pyrkii jättämään itsestään jäljen tuleville. Oulussa ovat vuorossa 50--60-vuotiaat päättäjät ja viranhaltijat. He ovat pystyttämässä omat pystinsä Oulun kauppatorin kulttuurihistorialliseen ympäristöön.
Täyteen menee, joten tuleville sukupolville riittää haastetta, miten he sitten merkkaavat oman aikakautensa torille.
Tiistaina Oulun kaupunginhallituksessa käsitellään kolmea eri suunnitelmaa, jotka vaikuttavat kauppatorin elämään, ulkonäköön ja ilmapiiriin.
Keskelle toria suunnitellaan Elämysten taloa. Vänmanninsaareen kirjaston ja teatterin kaveriksi nousee hotelli Hilton. Kauppahallin kupeeseen rakennetaan gasthaus-tyyppinen hotelli, monitoimitila ja talvitori.
Oulussa valtaa pitävä sukupolvi ei ole kovin vaatimaton. Uutta pytinkiä olisi tarjolla. Monen mielestä tarjolla on jopa enemmän kuin tarpeeksi tuohon historialliseen ympäristöön.
Torialueen suunnitteluun on kaivattu myös kokonaisnäkemystä. Nyt ratkaisuja ollaan tekemässä kolmessa osassa. Kokonaisuuden vaatimus on perusteltua, mutta onnistuu se päätöksenteko näin palastelemallakin.
Päättäjältä vaaditaan näkemystä. Hänen on kyettävä itse kuvittelemaan, mitä tässä ollaan tekemässä. Pitää muodostaa visio, tulevaisuuden kuva, näkymä. Sitä arkkitehdit eivät ole piirtäneet valmiiksi.
Suunnitelmien tarjoaminen yhtenä kokonaisuutena saattaisi jopa kauhistuttaa. Meneekö tässä koko tori tukkoon? Sitä sietää miettiä.
Kannattaa miettiä myös, peitetäänkö kaupunkilaisilta näkymä torilta jokisuistoon. Peittyykö vastavuoroisesti näkymä Pikisaaren suunnasta kaupunkiin?
En haluaisi olla arvioimassa vastauksia noihin kysymyksiin, mutta päättäjien on niihin vastattava.
Pohjolan valkeassa kaupungissa on aina jauhettu rakennuksista.
Aikoinaan Vaakuna oli monille oululaisille sysimusta kirosana, vaikka seinät olivat liki valkeaa betonia. Vaakuna kutisti kauniin Rantakadun ja hallitsi liiaksi torin ympäristöä. Vaakuna oli seinä, joka esti näkymän Linnansaareen.
Vaakuna vai mikä sen hotellin nimi nyt tänä aamuna sattuukin olemaan on tämän päivän nuorille annettu tosiasia, joka ei herätä tunteita mihinkään suuntaan. Pienemmän mittakaavan perään ei haikaile kukaan.
Samoin on kaupunginteatterin ja kaupunginkirjaston rakennusten laita.
Moniko pohtii, ovatko rakennukset rumia vai kauniita? Ne nyt sattuvat olemaan siinä Vänmanninsaaressa ihan torinrannassa.
Vain me keski-ikäiset vallassa oleva ikäluokka muistamme nuo kähinät nuoruudestamme.
Kähinöitä on käyty myös Rantakadusta. Se sentään säilyi, mutta Aleksanterinkadun puoli meni suurelta osin. Osa meni tulipalossa, osa kaivurin kauhaisemana. Synkkä on tarina oululaisesta kaupunkirakentamisesta.
Tulevaisuutta ajatellen on syytä toivoa, että torin kehittämiseksi löydetään toimivat ja kestävät ratkaisut. Ratkaisujen pitää olla sellaisia, että ihmiset kehtaavat katsoa vielä sadan, parinsadan vuoden kuluttua.
Elämysten talon kohdalla kaupunginhallitus aikoo linjata, ettei torille tuoda ainakaan Tietomaata. Tietomaa on toistaiseksi Myllytullissa ellei sitä siirretä Hietasaareen.
Vänmanninsaareen hotelli Hiltonia suunnitteleville kerrotaan, ettei kaupunki rakenna kongressisalia, Merisalia, vaikka liikkeelle laskettaisiin kuinka houkuttavia luonnoskuvia tahansa.
Kaupunginkirjastoon sen sijaan voisi ainakin periaatteessa rakentaa katetun yhteyden 22-kerroksista tornihotellista.
Kauppahallin ympäristön suunnittelu menee jo valtuuston ratkaistavaksi asemakaavan osalta. Se on ensimmäinen edellytys, että päästään töihin. Tietenkin tarvitaan rahaa.