Irakin vallansiirron suunnitellusta päivämäärästä 30. kesäkuuta riitti etukäteen paljon puhetta. Pitkin kevättä epäiltiin, voiko vallansiirto miehityshallinnolta irakilaisille todella tapahtua suunnitellun aikataulun mukaan, mutta etenkin Yhdysvallat piti tiukasti kiinni asettamastaan päivämäärästä.
Maanantaina aamupäivällä kuultiin yllätysuutinen. Valta olikin jo vaihtunut, kaksi päivää sovittua aikaisemmin ja koruttomassa seremoniassa, josta ei kerrottu etukäteen mitään. Tieto koko tapahtumasta valui julkisuuteen vahingossa, Irakin väliaikaishallinnon ulkoministerin Hushiar Zibarin puhuttua sivu suunsa Naton huippukokouksessa Istanbulissa.
Tämä teki samalla tyhjäksi mahdolliset aikeet siitä, että uutinen olisi kerrottu ensiksi julki paljon juhlavammin sanoin Bagdadissa tai Istanbulissa.
Nyt kävi niin, että salassa tehdystä vallansiirrosta kerrottiin vahingossa. Miehityshallinnon johtaja Paul Bremer hyppäsi samantien lentokoneeseen ja pyyhki Irakin pölyt jaloistaan.
Miltä historialliseksi mainostetun vallansiirron sitten ikinä pitikin näyttää, tämä näytti lähinnä hätäratkaisulta, lähes paniikkireaktiolta.
Jos Irakin asiat olisivat kunnossa, tällainen seremonia pidettäisiin aikataulussaan ja juhlavin menoin. Nyt kourallinen miehiä kokoontui vaihtamaan asiapapereita Bagdadin keskustan "vihreän vyöhykkeen" uumeniin, Irakin ainoaan jotenkin turvalliseen paikkaan. Muualla maassa vallitsee kaaos ja väkivalta, jossa normaali elämä on vain kaukainen unelma.
Tosin myös vihreän vyöhykkeen sisään ammutaan jatkuvasti, ja sunnuntaina vahingoitettiin Bagdadin kentältä noussutta konetta. Edes kaikkien elintärkeimmät kohteet eivät siis ole täysin turvassa.
Ilmeisin syy vallansiirron aikaistamiseen oli pelko vastarintaliikkeen iskujen kiihtymisestä kesäkuun lopun lähestyessä. Etukäteen ilmoitettu päivämäärä oli omiaan lisäämään väkivallan riskiä, ja jo edellisellä viikolla pommeja räjähteli pitkin maata hyvin verisin seurauksin. Lisäksi terroristiryhmät jatkavat panttivankien ottoa ja kiristämistä heidän hengellään.
Miehityshallinto on ohi ja valta on siirtynyt irakilaisille, mutta kaikki tämä on totta vain muodollisesti. Tosiasiassa vallanvaihto ei merkinnyt suurta muutosta mihinkään. Vastarinta jatkuu, joukot pysyvät maassa, ja keskushallinnon ote on hyvin kyseenalainen. Todellinen muutos antaa yhä odottaa itseään, eikä ole takeita, että sitä edes tulee.
paakirjoitus@kaleva.fi