Val­lan­ku­mouk­sen sie­tä­mä­tön vaikeus

Helsinki Tammikuun lopulla 1918 Helsingin Hakaniemen torille (jossa oli tuolloin raiteet) höyrysi erikoinen juna.

_
_
Kuva: Peura Pekka

Helsinki Tammikuun lopulla 1918 Helsingin Hakaniemen torille (jossa oli tuolloin raiteet) höyrysi erikoinen juna. Sen uumenissa oli 15 000 kivääriä, 30 konekivääriä, kolme miljoonaa patruunaa, kymmenen kolmen tuuman tykkiä ja 3 000 niihin sopivaa ammusta sekä kaksi panssariautoa.

Se oli pitkä juna. Yksin tykin kuulia oli kuusi tavaravaunullista. Kyse oli pietarinsuomalaisen Eino Rahjan luotsaamasta asejunasta, jolla oli tärkeä merkitys punaisten sodankäynnille sisällissodassa kevättalvella 1918.

Kirjailija Antti Tuurilta on juuri ilmestynyt romaani Suuri asejuna Pietarista (Kustannus HD), joka kertoo tuon aselähetyksen matkasta Petropavlovskin (nykyisin Pietari-Paavalin) linnoituksesta Viipurin ja Kouvolan kautta Helsinkiin.

Tuuri itse luonnehti kesällä STT:n haastattelussa kirjaansa dokumenttiromaaniksi, jossa dokumentoidut kohdat pitävät kutinsa, mutta muu, vaikkapa Eino Rahjan ajatukset, hän on kehittänyt kirjailijan vapaudella.

Huviretki vai vallankumous?

Tuurin vertaansa vailla oleva taitelijan vapaus näkyy kirjan oivallisessa sanan käytössä. Kirjan sivuilta huokuu tuska ja vaikeus, joiden eteen Pietarissa ammattivallankumoukselliseksi oppinut Eino Rahja joutui. Suomalaisten rivivallankumouksellisten kun oli usein mahdotonta sopeutua sääntöihin, saati sitten käskyihin.

Eri maailmat kohtasivat esimerkiksi silloin, kun asejuna lähti Viipurista eteenpäin. Vaunussa oli kamiina lämmitetty ja sen päällä kiehui teevesi, puhe sorisi ja nauru raikui. Kukaan ei tuntunut muistavan, että valkoiset saattoivat hyökätä milloin vain.

"- Hiljaisuus, karjaisin. Se pani naisväenkin hiljaiseksi, kaikki kääntyivät katsomaan minua ovensuuhun.

- Mikä herrasväen huviretki tämä on? minä kysyin.

Kukaan ei vastannut, näin, että monet käänsivät jo silmänsä muualle, haparoivat aseitaan.

- Vahdit ikkunoiden viereen, huusin."

Rahja muistutti, mitä aseet ja ammukset vallankumoukselle merkitsivät: Jos tämä lasti joutuisi lahtareitten käsiin, vapaan Suomen päälle saisi vetää henkselit ja me kaikki saisimme ruveta hautapaikkoja katselemaan.

Kaljunen pörhisteli karvalakissaan

Eino Rahjan lisäksi Antti Tuuri piirtää monia muitakin mielenkiintoisia henkilökuvia. Yksi sellainen on Einon veli Jaakko, jonka tämä tapasi Pietarissa junan lähtöä odoteltaessa. Punainen valtuuskunta oli lähettänyt Jaakon hakemaan viljaa Siperiasta junalla - kuinkas muuten.

Mieleenpainuva on myös kuvaus Terijoen itsevaltaisesta punapäälliköstä Heikki Kaljusesta, joka patsasteli valkoisessa turkissa ja valkoisessa karvalakissa. Hänelle oli aatteen palon lisäksi tärkeää ruumiin palo ja sen sammuttaminen.

Nasevasti Tuuri kuvaa lisäksi Eino Rahjan ja suomalaisen naisasialiikkeen pioneerin Lucina Hagmanin kohtaamista Uudella suomalaisella yhteiskoululla, jonne naisplutoonalaiset sijoittuivat Helsingissä.

Lucina Hagman omisti kyseisen koulun. Tätä Rahja kommentoi sanomalla, että kyllä sellainen yksityisomaisuus on nyt poistettu.

"- Rahjako sen on poistanut, Hagman sanoi ovenraosta.

- Kansanvaltuuskunta, minä sanoin.

- Manner?

- Kansanvaltuuskunta, minä sanoin.

- Kyllä minä ne tunnen, Hagman sanoi ja veti oven kiinni."

Naiskomppania Korian sillalla

Heikki Kaljunen oli antanut, ihan kiusallaan, Rahjan mukaan myös Viipurin naisplutoonan. Ennakkoluuloista huolimatta tämä naisjoukko osoittautui monesti miehiä kurinalaisemmaksi ja rohkeammaksi.

Yksi naiskaartilainen osoitti Rahjalle tosin myös punaisen sodankäynnin suurimman heikkouden.

"Sanoin Krögerille (Heikki Kröger, Savitaipaleen ylipäällikkö), että meillä oli kaikkien kanssa kaartissa sama murhe, että jokainen ajatteli niin kuin ajatteli eikä totellut selviä käskyjä."

Mutta toisaalta naiskomppania näytti Rahjalle ja muillekin kyntensä esimerkiksi Korialla, missä valkoiset olivat räjäyttäneet Kymijoen yli johtavan rautatiesillan.

Kröger arvelikin Rahjalle, että "sota sujuisi paremmin, jos miehet jäisivät kotiin pyykkejä pesemään ja sukkia parsimaan ja naisista tehtäisiin Punainen kaarti".

Suorat lainaukset Antti Tuurin kirjasta Suuri asejuna Pietarista (Kustannus HD 2006)

Kuvatekstiehdotus Lehtikuvan kuvaan:

Kirjailija Antti Tuuri "kulki" Eino Rahjan johtaman asejunan reitin Pietarista Helsinkiin.

Ilmoita asiavirheestä