Uuden vuoden 1959 koittaessa Kuuban silloinen diktaattori Fulgencio Batista ilmoitti jättävänsä saaren. Seuraavana päivänä Fidel Castron johtamat kapinalliset saapuivat pääkaupunki Havannaan, kärjessään argentiinalaissyntyinen lääkäri nimeltä Che Guevara.
Vallankumouksen tekijät olivat 50 vuotta sitten nuorukaisia. Nyt heistä elossa olevat ovat vanhuksia, mutta he johtavat yhä maata.
Fidel Castro on väistynyt terveyssyistä, mutta nykyinen johtaja Raul Castro, Fidelin veli, oli hänkin jo mukana taisteluissa.
Batistan diktatuurin tilalle ei suinkaan syntynyt demokratiaa, vaan kommunistinen yhteiskunta, jossa kansalaisvapaudet ovat olleet kortilla ja elintaso niukkaa. Koulutuksesta ja terveydenhuollosta on kuitenkin pidetty huolta, ja Kuuba on YK:n inhimillisen kehityksen mittareissa sijalla 48 -- korkeammalla kuin naapurinsa Väli-Amerikan ja Karibian alueella.
Tämä tosiasia pitkälle selittää, miksi kaikki oletukset Kuuban järjestelmän romahtamisesta Fidelin jälkeen ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi. Kuubassa ei ole uutta vallankumouksellista tilannetta, toisin kuin oli Itä-Euroopan maissa sosialismin romahtaessa 1980-luvulla. Oleellinen ero on siinäkin, että Itä-Eurooppaan järjestelmä oli ulkoa väkisin tuotu. Kuubalaiset tekivät historiansa itse. Neuvostoliiton talousapu oli pitkään oleellisen tärkeää, mutta maa selvisi senkin loppumisesta.
Raul Castro on ryhtynyt varovaisin uudistuksin avaamaan järjestelmää. Todellinen muutos on kuitenkin Yhdysvaltain uuden johdon käsissä.
Yhdysvaltain Kuuban vastainen kauppasaarto on ollut voimassa vuodesta 1962. Se ei saanut aikaan mitään muuta kuin Fidel Castron vallan pönkittämistä. Kauppasaarto oli hänelle täydellinen propagandavaltti, jolla hän saattoi selittää kaikki kansansa kokemat vaikeudet ja pyhittää omat virheensä.
Nyt Kuuballa on uusi johto ja Yhdysvalloissa on aloittamassa presidentti Barack Obama, jonka olettaisi pystyvän keskustelemaan Kuuban vallanpitäjien kanssa. Maiden on jo korkea aika avata yhteytensä ja unohtaa kylmä sota.
Vasemmisto on nyt vallassa suurimmassa osassa Etelä-Amerikkaa, demokraattisten vaalien kautta. Kuuban vallankumousmalli ei kuitenkaan ole levinnyt, vaikka Venezuelan johdosta onkin maan sydänystävä tullut. Jos Kuuban johto luottaa oman järjestelmänsä vahvuuteen, ei sillä pitäisi olla pelättävää myöskään monipuoluejärjestelmän, aidon demokratian ja sananvapauden sallimisessa.