Eduskunnassa on vaalikauden kuluessa tapahtunut merkittävä mutta vähälle huomiolle jäänyt vallanvaihdos. Suurin oppositiopuolue, 38 kansanedustajan perussuomalaiset, on entistä selvemmin jäänyt jälkeen toiseksi suurimmasta, keskustasta. Keskusta on 35 kansanedustajan voimin ollut terhakampi asiaosaamisessa, tavoitteidensa esille tuonnissa ja eduskuntakeskustelussa.
Perussuomalaiset sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa jytkyksi nimittämänsä vaalivoiton, jonka perusteella puolue nousi opposition ykköspuolueeksi. Eduskunnan sääntöjen mukaisesti suurin oppositiopuolue saa käyttää ensimmäisenä ryhmäpuheenvuoron. Poliittisesti se on tuhannen taalan mahdollisuus avata peli ja iskeä hallituksen kimppuun omilla vaihtoehdoilla.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on saanut käyttää opposition avauspuheenvuoron, mutta kestäviä poliittisia linjauksia hän ei ole kolmen vuoden aikana kyennyt tekemään verrattuna keskustaan. Keskusta on puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla kyennyt ottamaan poliittisen aloitteen haltuunsa, vaikka tehtävä kuuluisi perussuomalaisille.
Perussuomalaisten voimat ovat suuntautuneet erilaisiin omien kansanedustajien aiheuttamiin kohuihin. Puolue on saanut lakaistuksi maton alle möläytykset, natsitervehdykset ja kikkelikuvat, mutta mellastus on näkynyt väistämättä toiminnan uskottavuudessa. Moni kansanedustaja on väsähtänyt otsikoiden alla.
Ei ole ollenkaan selvää, millaista politiikkaa kohusta toiseen seilaavat perussuomalaiset lopulta tekee. Vaikuttaa siltä, että kansanedustajamäärän moninkertaistuminen on hämärtänyt perussuomalaisten poliittisen päämäärän. Puolueen suunta tuntuu olevan hukassa. Soinin sanalliset sutkautukset ja herkulliset vertauskuvat eivät riitä politiikan vastuulliseksi linjaksi.
Linjattomuus näkyi keskiviikkona, kun eduskunta keskusteli Ukrainan tilanteesta varsin ryhdikkäästi ja monipuolisesti. Perussuomalaiset liiteli kuitenkin omissa maailmoissaan.
Keskustelussa paljastui karulla tavalla perussuomalaisten politiikan onttous. Jollakin ihmeellisellä logiikalla Timo Soini sai käännetyksi Venäjän ja Ukrainan välisen vakavan sotaselkkauksen EU:n syyksi.
Soini arveli puheenvuorossaan, että Suomi joutuu EU:n jäsenmaana kriiseihin, joissa ei tarvitsisi muuten olla mukana. Näkemys on todella opportunistinen, jopa pelottava. Soini ei vaivaudu pohtimaan, missä rakosessa Suomi kansakuntana toimisi ilman EU:ta. Yhä kummallisemmaksi puhe muuttuu, kun sitä vertaa aiempiin mielipiteisiin. Perussuomalaiset on moneen kertaan ilmoittanut, ettei puolue missään nimessä aja Suomen eroa EU:sta.
Soini peräsi puheessaan tuttuun tapaansa tukirahoitukselle valvontaa, kun EU:n komissio yrittää ”valtavalla tohinalla” saada jotakin aikaan Ukrainassa. Vaatimus paljastaa, että Soini on katsonut parhaaksi keskittyä reskontran tehtäviin laaja-alaisen politiikan sijasta.