Ulkoinen muutos on ollut hämmästyttävä. Kun tiedotuspäällikkö Angela Merkel hiiviskeli toukokuussa 1990 DDR:n viimeisen pääministerin Lothar de Maizieren selän takana tämän vierailulla Euroopan parlamenttiin Strasbourgiin, olisi harva silminnäkijä ollut valmis panemaan rahansa likoon sen puolesta, että tuo lyhyttukkainen harmaa hiirulainen nousisi 15 vuotta myöhemmin mahtavan Saksan mahtavimpaan virkaan.
Nyt 51-vuotias itäsaksalaisnainen säteilee itseluottamusta. Polkkatukka on vaihtunut tyylikkääseen kampaukseen, eikä hyvin meikatuissa kasvoissa ole enää jälkeäkään itäsaksalaisesta vaatimattomuudesta. Tästä huolimatta Merkel kuulee yhä vieläkin läntisiltä miespuolisilta puoluetovereiltaan itsestään luonnehdinnan "Zonenwachtel" eli vyöhykeviiriäinen. Zone oli länsisaksalaisten haukkumasana DDR:lle.
Saksan liittotasavallan historian ensimmäisen naispuolisen liittokanslerin tausta on poikkeuksellinen Saksan politiikassa muutoinkin kuin vain sukupuolensa vuoksi. Hän tosin syntyi Länsi-Saksan puolella Hampurissa mutta muutti perheensä mukana jo kolmen kuukauden iässä kommunistiseen Itä-Saksaan. Angela Merkelin isä Horst Kasner oli valmistunut papiksi ja sai ensimmäisen viran DDR:n puolella Quitzowissa.
Kohlin "tyttö"
itsenäistyi
Angela Kasner varttui itäsaksalaisessa Templinin pikkukaupungissa, joka nykyisin kuuluu Berliiniä ympäröivään Brandenburgin osavaltioon. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli fysiikkaa Leipzigin yliopistossa.
Vuonna 1977 hän meni naimisiin toisen luonnontieteilijän Ulrich Merkelin kanssa. Vaikka avioliitto kariutui jo viisi vuotta myöhemmin, piti Angela Merkel uuden sukunimensä. Seitsemän vuotta sitten hän avioitui kemian professorin Joachim Sauerin kanssa. Angela Merkelillä ei ole omia lapsia.
Angela Merkelin poliittinen urakehitys on ollut kuin sadan metrin pikajuoksu. Hänen poliittinen heräämisensä tapahtui vasta kun Berliinin muuri murtui. Vuoden 1989 lopussa hän liittyi yhteen DDR:n loppuaikoina syntyneistä puolueista ("Demokratian raivaaminen") ja elokuussa 1990 yleissaksalaiseen kristillisdemokraattiseen puolueeseen.
CDU:ssa Merkel pääsi nopeasti liittokansleri Helmut Kohlin suojelukseen. Kohl kutsui Merkeliä pitkään "tytöksi", nosti hänet hallitukseen naisasiaministeriksi ja ympäristöministeriksi. Kun CDU upposi puoluerahoitusskandaaliin, hylkäsi Merkel suojelijansa tuomiten laittomat temput. Tämä siviilirohkeus palkittiin ensin puoluesihteerin ja huhtikuussa 2000 puoluejohtajan postilla.
Syksyn 2002 parlamenttivaaleissa Saksan konservatiivileiri ei vielä luottanut Angela Merkelin vetovoimaan, vaan oikeiston liittokansleriehdokkaana oli baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n puheenjohtaja Edmund Stoiber.
Tämän syksyn ennenaikaisissa vaaleissa Merkel oli jo oikeiston liittokansleriehdokas. Vaikka gallupien lupaama suurvoitto jäi saavuttamatta ja oikeistopuolueiden yhteishallituksen asemasta Merkel joutuu nyt johtamaan suurta koalitiota sosiaalidemokraattien kanssa, on hänen suuri tavoitteensa toteutunut.
Angela Merkelistä tuli liittokansleri monien yhteensattumien seurauksena. Häntä ei ole oikein otettu tosissaan eikä hänen mahdollisuuksiinsa uskottu. Merkel ei säteile karismaa, mutta uutteruus, kompromissien solmimiskyky ja määrätynlainen kovuus ovat raivanneet hänen tiensä huipulle.