Kolumni

Vallan käyttöä kolmen ärrän tak­tii­kal­la

Etukäteisajatukset hiljaisesta hiihtolomaviikosta olivat menneellä viikolla luuloja vain, kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT julkaisi uutispommin loman kynnyksellä ilmoittamalla irtisanovansa liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen.

Etukäteisajatukset hiljaisesta hiihtolomaviikosta olivat menneellä viikolla luuloja vain, kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT julkaisi uutispommin loman kynnyksellä ilmoittamalla irtisanovansa liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen.

Tänään maanantaina työpaikoille palaa pohtinutta porukkaa. AKT:n potkujupakka ei ole jättänyt ketään kylmäksi. On mietitty syitä ja seurauksia sekä suomalaisen työelämän ja ammattiyhdistysliikkeen tilaa.

Timorätyjä ja ahteenhilkkoja riittää. Työpaikoilla voidaan huonosti. Yksi syy on ihmisten välisissä suhteissa. Kiusaajia ja kiusattuja löytyy niin työntekijöistä kuin esimiehistäkin.

Jos jotain hyvää tapauksesta Ahde–Räty pitää etsiä, niin ainakin se on saanut aikaan keskustelua ja toivottavasti myös peiliin katsomista.

Naapurissa, laajassa Venäjän maassa, on äimistelty presidentinvaalitulosta. Reilu viikko sitten tehtävään valitun Vladimir Putinin valintaa pidetään vilpillisenä. Puhutaan karusellivaaleista, joissa samoja ihmisiä on kuskattu äänestämään vaalipaikalta toiselle.

Luvassa on vaalitulosta protestoivia mielenosoituksia ja pahaa oloa.

Yllämainittuihin verrattuna on pientä , kun Paavo Lipponen päätti mököttää taannoisen kilpakumppaninsa, presidentti Sauli Niinistön virkaanastumispäivän. Lipponen ei kutsusta huolimatta juhlinut Niinistöä, vaan murjotti päivän kantamalla muovikassia kaupungilla.

Kiusa se on pienikin kiusa. Olisiko kuitenkin ollut reilumpaa tunnustaa tappio ja iloita voittajan kanssa?

Jokaisessa  edellä mainitussa kolmessa tapauksessa, joita riittäisi kyllä paljon, paljon enemmänkin kuin vain nuo kolme, on kysymys samasta: vallasta. Valta on kautta historian antanut oikeudet alistaa, toimia vilpillisesti ja ylimielisesti.

Valta on ilmiönä hyvin kiehtova. Sitä esiintyy kaikessa niin ihmisten kuin eläinten välisessä kanssakäymisessä. Nokkimisjärjestys kuuluu paitsi kanalaan myös työpaikoille.

Vallalla pyritään luomaan järjestystä, mutta valitettavan usein vallalla saadaan aikaan hajaannusta ja hämmennystä. Tapaus Ahde–Räty on tästä vain yksi esimerkki.

Vallan käsipuolessa roikkuu vastuu. Nokkimisjärjestyksessä ensimmäisenä oleva kana väistyy viisaasti seuraavana tulevien tieltä. Se tietää, että muidenkin on annettava syödä tai muuten pomo nokkii yksinään.

Vallankäyttäjän vastuullisuutta on laumasta ja tiimistä huolehtiminen. Jos ympärillä on hyvä olla, vallankäyttäjälläkin on helpompaa.

Vastuun kantaminen on vaikea asia. Vallankäyttäjästä tulee helposti ahmatti. Valtaa hamutaan aina vain lisää, mutta vastuu unohtuu. Vastuun kantavat sitten ne, joille se tehtävä ei kuuluisi. Silloin mennään metsään.

Anarkistien tavoittelema yhteiskunta ilman vallankäyttöä ei ole realistinen, vaikka äkikseltään säännöttömyys voisikin tuntua kiehtovalta ajatukselta.
Vallankäyttäjiä siis on ja tulee olemaan.

Yleensä vallankäyttäjiksi valikoituu tietyntyyppisiä ihmisiä. Yksi ominaisuus on toisten vakuuttaminen, tavalla tai toisella. Vallankäyttäjän on saatava joukot puolelleen tai muuten olo menee tukalaksi kuin Rädyllä konsanaan.

Laajemman pohdinnan aihe voisikin olla se, millaisia ihmisiä meillä vallankahvaan valikoituu. Onko tuloskeskeisyys jo liiankin huipussaan? Pitäisikö löytää valtaan ihmisiä, joilta löytyy pehmeämpiä arvoja ja toisen kunnioitusta, olipa ihminen missä asemassa hyvänsä?

Sketsisarja Putouksen voittajahahmo Leena Hefner os. Herppeenluoma hoki elämässään rikkautta, rakkautta ja rusketusta. Vallalla taitaa kuitenkin olla riiston, rääkkäyksen ja raatelun mentaliteetti.