Vallan hir­mui­nen ki­du­tus­vä­li­ne

Jo Nesbö kertoo uudessa Panssarisydän-romaanissaan niin kaameasta kidutusvälineestä, että on liki pakko tarkistaa heti internetistä, onko sellainen todellakin ollut käytössä.

Jo Nesbö kertoo uudessa Panssarisydän-romaanissaan niin kaameasta kidutusvälineestä, että on liki pakko tarkistaa heti internetistä, onko sellainen todellakin ollut käytössä.

Kidutushirvitys on teräspallo, joka asetetaan uhrin suuhun. Pallosta roikkuva naru jätetään roikkumaan ulos suusta. Kun narusta vedetään kerran, pallosta ponnahtaa 24 joustavaa terästappia, jotka estävät pallon poistamisen suusta. Jos narusta vedetään toistamiseen, kustakin terästapista ponnahtaa seitsensenttinen terä, mutta tätä ei uhri tiedä.

Pirullisinta vempaimessa on se, että uhri lopulta epätoivoissaan vetäisee itse narusta kohtalokkaan toisen kerran. Epäröinti kuitenkin kestää aina kauan -- murhaaja ehtii hyvin niin etäälle, että saa alibin. Narusta kolmannen kerran vetämällä esine palautuu taas palloksi, joten sitä voi käyttää aina uudelleen.

Kuvottava laite on nimeltään Leopoldin omena. Nesbö kertoo kirjassaan, että niitä rakennettiin 1800-luvulla Belgian kuninkaan Leopold II:n hirmuhallintoa varten Kongoon. Onneksi vempain on vain Nesbön mielikuvituksen tuote.

--?Ehkä idea jäi itämään jo silloin, kun työnsin lapsena mummolassa kokonaisen omenan suuhuni. Kun en saanutkaan sitä heti pois, jouduin paniikkiin, Jo Nesbö muistelee.

Ilmoita asiavirheestä