Nalle Puhkin saattaisi viihtyä Toppilansaaren puolen hehtaarin metsässä. Hunajapuita sieltä ei ehkä löydy, mutta sen sijaan herkkä ja pohjoissuomalaisittain harvinainen valkovuokkolehto. Asuinkortteleiden ympäröimään Prikipuistoon on säilötty monen mielestä arvokkain pala luonnontilaista Toppilansaarta.
Puiston juhlallisia avajaisia vietettiin eilen asiaan kuuluvin menoin. Vieraiden joukossa kaavoitusarkkitehti Kay Bierganns silmäili maisemaa erityisellä mielenkiinnolla: valkovuokkolehto oli hänelle aikoinaan melkoinen päänsärky. Lopulta vuokot ja rakentaminen saatiin samaan asemakaavaan. "Tulos on erittäin onnistunut", hän kehuu.
Tyytyväinen on myös puistoprojektia vetänyt kaupungin asuntopäällikkö Kaija Puhakka. Luonnonystävä ("Enon luontokerhon perustajajäsen") arvioi tunnelmallisen puiston kauneimmaksi aikaansaannokseksi, johon on ollut Oulussa vaikuttamassa.
Kasvillisuuden suojelemiseksi puiston rakennustyöt on tehty ilman koneita. Valkovuokot eivät kestä tallaamista ja kulkemista varten puistossa on korotetut ritiläpolut. Valaisimet on asennettu käytävän reunoille aivan maanpinnan tasolle. Käytävällä voi kulkea myös pyörätuolilla.
Kosteusolosuhteiden säilyttämiseksi ennallaan ympäröivien tonttien ja Kahvelitien hulevedet on johdettu puistoon.
Huolenpidosta huolimatta Prikipuisto on kovilla tulevina vuosina. Ympäristön rakentaminen tietää muutoksia lehdon pienilmastossa; valoisuudessa ja kosteusoloissa. Lehtokasvillisuutta todennäköisesti myös tallataan ritiläkäytävistä huolimatta. Kieltotauluja ei ole, ihmisten toivotaan ymmärtävän muutenkin.
Puiston sydän on valkovuokkolehto, mutta muitakin lehtokasveja ja Toppilansaaren huvilakauden ajoilta villiintyneitä puutarhakasveja sieltä löytyy. Valkovuokot ovat peräisin puiston paikalla aikoinaan sijainneesta Candelinin huvilapuutarhasta.
Puisto on osa Toppilansaaren ympäristörakentamisprojektia, johon on saatu EU-tukea.