Val­koi­sia val­hei­ta ja syn­tis­ten­ki­vit­tä­mis­tä

"Olipa mukava tavata."

Kirjailija ennen ja jälkeen materiaalinhankinnan.
Kirjailija ennen ja jälkeen materiaalinhankinnan.
Kuva: Liisa Lehto-Peippo

A.C. Jacobs, Raamatullinen vuosi.
Nemo, 2008.

"Olipa mukava tavata."

"No. Mielestäni tapaamisessamme ei ollut mitään mukavaa. En oikein pidä sinusta. Enkä toivo, että tapaisimme kovin pian uudestaan. Olen silti pahoillani, että joudun sanomaan tämän näin suoraan."

Tietyt sosiaaliset tilanteet voisivat olla sietämättömiä ilman valkoisia valheita. Sen huomasi myös newyorkilainen kirjailija A.C. Jacobs Raamatullinen vuosi -kirjaa tehdessään.

Jacobs eli syyskuusta 2005 lähtien vuoden verran orjallisesti Raamatun oppien mukaan. Tai yritti ainakin parhaansa.

Pelkästään Vanhasta Testamentista hän löysi ja kirjoitti muistiin yli 700 käyttäytymisohjetta.

Vuoden aikana Jacobs muun muassa hankki oinaansarvitorven, johon puhalsi aina kuukauden vaihtuessa. Hän käytti valkoisia vaatteita, joihin oli käytetty vain yhtä materiaalia (tämä tutkittiin mikroskoopilla). Hän antoi partansa kasvaa ja kuljetti mukanaan kokoontaitettavaa penkkiä, ettei vain sattuisi istumaan esimerkiksi metrossa epäpuhtaan naisen (kuukautisten aikaan ja seitsemän päivää niiden jälkeen) käyttämälle paikalle.

Hän vältti torstai-sanaa ja silmän iskemistä, käytti sandaaleja, nautti vuohenmaitoa ja heinäsirkkoja, soitti kymmenkielistä harppua, rakensi lehtimajan kotiinsa ja hieroi päivittäin oliiviöljyä hiuksiinsa. Kadulla kävellessään Jacobs vältti vilkaisemastakaan eroottissävyitteisiin mainoksiin ja antoi kymmenen prosenttia tuloistaan köyhille. Hän uhrasi kukonpojan ja keskusteli päivittäin eri uskontokuntien hengenmiesten kanssa.

Hän kantoi taskussaan soraa, jotta voisi kivittää avionrikkojia. Tilaisuus koitti, mutta kivityksen kohteeksi sattunut syntinen käyttäytyi uhkaavasti.

Kaikkein haasteellisinta oli valkoisista valheista luopuminen. Ja epäpuhtaan naisen saastuttamien huonekalujen vältteleminen kotioloissa. Ja syntisten kivittäminen anteeksipyytämättä.

Valehtelisin, jos väittäisin, että kirjaan tartutaan siksi, että halutaan oppia jotain. Ennemmin se luetaan siksi, että halutaan nauraa outouksille yli kahden vuosituhannen takaa.

Ikävä kyllä, kirja panee myös ajattelemaan.

Ilmoita asiavirheestä