Vuonna 1950 syntynyt Robert Brantberg on julkaisut jo toisen Mannerheim-kirjansa, Mannerheim Valkoinen kenraali 1914-1918.
Edellinen teos Mannerheim Tsaarin upseeri 1867-1914 ilmestyi häneltä viime vuonna. Kronologisessa järjestyksessä on jatkoa vielä luvassa. Ja sehän on tervetullutta.
"Roope" Brantberg muistetaan teräväkynäisenä Kalevan toimittajana ja sittemmin tuttuna radioäänenä Oulussa vuosilta 1980-90. Nykyisin vapaana kirjailijana toimiva Brantberg on julkaissut jo kahdeksan teosta.
Ennen Mannerheimiin siirtymistään hän kirjoitti Adolf Ehrnroothin elämäkerran (2002). Sotilashenkilöistä ja viime sotien sankareista kertovat kaikki hänen aikaisemmatkin kirjansa.
Valkoisesta kenraalista kertoessaan Brantberg käyttää kirjassaan johdonmukaisesti vain etunimeä Gustaf. Mielestäni tämä ei ole ihan tyylikästä. Kirjailija tietää mainiosti, että Mannerheim oli vain ani harvojen henkilöiden kanssa sinut.
Nuoresta Mannerheimista kertovassa trilogian ensimmäisessä osassa etunimen käyttö voi vielä tuntua luontevalta. Kaiketi Roope haluaa korostaa omaa nuorekkuuttaan ja tekstinsä lennokkuutta kirjoittamalla päähenkilöstään perin tuttavallisesti.
Robert Brantbergin kirjoittamistyyli on edelleen hyvin lennokasta ja mukaansatempaavaa. Kaikesta kuvastuu erittäin perusteellinen paneutuminen aiheeseen. Lähteistä on vakuuttuvan pitkä kirjallisuusluettelo.
Kirjailija tekee arvokkaan palveluksen nykysuomalaisille poimiessaan Mannerheimin elämänvaiheista ja maamme historian kohtalonhetkistä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista varsinkaan nuoret lukijat eivät ole aiemmin vielä kuulleet.
Paavo Friman on tutkinut usean vuosikymmenen ajan Mannerheimin elämää ja kerännyt laajan kuvakokoelman hänestä: yli tuhat postikorttia. Kuusi vuotta sitten Friman julkaisi paljolti kuviin keskittyvän teoksen Mannerheimista. Teoksesta Mannerheimin matkassa on nyt tehty laajennettu ja tarkistettu uusi painos.
Painoasultaankin korkeatasoinen kirja on tarkoitettu opaskirjansa niille, joita kiinnostaa liikkua Friman tavoin Mannerheimin saappaanjäljillä. Ja sellaisiahan meidän joukossamme on kosolti.
Eri puolilta Suomea esitellään valokuvin, piirroksin ja lyhyin tekstikappalein 86 paikkaa, jotka tavalla tai toisella liittyvät Mannerheimin elämänvaiheisiin. Kirja sisältää runsaat parisataa valokuvaa ja sekä kohteiden osoitetiedot, jopa puhelinnumerot ja ajo-ohjeetkin.
Joukossa on myös joitakin uusia, kiinnostavia kohteita. Kirjan lopussa olevassa luettelossa Mannerheim-kirjallisuudesta mainitaan 91 teosta. Ja määrä on siis edelleen kasvamassa.
Tuusulan Ilmatorjuntamuseosta esitellään kirjassa Marskin tykit eli ne kolme 75 ItK/37 Skoda-ilmatorjuntakanuunaa, joilla ammuttiin 19 kunnialaukausta Mannerheimin hautajaisissa 4.2.1951.
Friman tietää kirjassaan kertoa, että Helsingin legendaarisena pelastajana pidetty ilmatorjuntakomentaja, eversti Pekka Jokipaltio oli käskenyt kunnialaukausosastoa käyttämään oikeita, kovia ampumatarvikkeita.
Kirjassa on Kalle Kultalan kuva kunnialaukausosastosta Hietaniemessä. Vieressä on tuoreempi otos museoiduista tykeistä, joilla sanotaan ammutun alas kaikkiaan 23 neuvostoliittolaista lentokonetta Helsingin ja Tampereen taivaalta.
Frimanin kirjasta kuvastuu suuri kunnioitus Mannerheimia kohtaan ja suorastaan ainutlaatuinen asiantuntemus.
Opetusneuvos Ilmari Ojalan teoksesta Mannerheimin päämajan arkea ja juhlaa on tehty uusi laitos. Uutta aineistoa siihen on lisätty vain vähäinen määrä.
Tarpeellinen lisäys on henkilöhakemiston liittäminen kirjan loppuun. Teoksen runsas kuvitus sisältää monta kiinnostavaa ja tasokasta otosta, pääosin SA-kuvia mutta joitakin myös yksityishenkilöiden omista albumeista.
Mannerheim on tietenkin tämän kirjan päähenkilö, mutta myös monista muista päämajan henkilöstön jäsenistä ja siellä käyneistä vieraista sisältyy siihen kuvauksia.
Päämajan tiedustelupäällikkö, eversti Aladar Paasosesta on kirjassa valokuva, jossa hän on Mikkelin kadulla pysähtynyt lepertelemään lastenvaunuissa olevan vauvan kanssa. Vieressä seisoo hämmästyneen vauvan isä, kapteeni Erkki Sutela.
Kameran kanssa on paikalle sattunut everstiluutnantti Reino Hallamaa, Paasosen alainen ja maineikas tiedustelumies hänkin. Lyhyt tekstiosuus toteaa lepertelylle selitykseksi, että tuolla vaiteliaalla everstillä oli tuolloin itselläänkin tyttövauva, mutta kaukana Mikkelistä, vieraalla maalla.
Sodan jälkeen Paasonen ja Hallamaa viettivät myöhemmän elämänsä ulkomailla. Hallamaa kuoli Espanjan Malagassa vuonna 1979.