Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vaalitarkkailijoiden mukaan Valko-Venäjän sunnuntaiset presidentinvaalit olivat aikaisempaa paremmat ja kehittyneemmät.
Uutiskuvat pääkaupungista Minskistä välittivät kuitenkin toisenlaista viestiä. Opposition mielenosoitus tukahdutettiin väkivalloin, ja opposition presidenttiehdokkaita pahoinpideltiin ja pidätettiin.
Valko-Venäjä presidentiksi jälleen valittu Aleksandr Lukaenko sai vaaleissa lähes 80 prosenttia äänistä, eikä yksikään yhdeksästä vastaehdokkaasta yltänyt yli viiden prosentin.
Tämä jo sinällään panee epäilemään vaalien rehellisyyttä. Mielipidemittauslaitokset kun ovat arvioineet, että Lukaenkoa kannattaa noin 40 prosenttia kansasta.
Lukaenkon valintaa pidettiin varmana. Mutta on mahdoton uskoa, että tällaista äänivyöryä tapahtuisi muuta kuin vilpillisin menetelmin.
Tuntuu oudolta, että istuva presidentti alentuu moiseen vilppiin. Etenkin kun tulisi valituksi reilulla pelillä.
Siinä ei ole ihmettelemistä, että Valko-Venäjällä sormeillaan vaalitulosta. Se on perua entisen Neuvostoliiton ajoilta, jolloin äänestysprosentiksi ilmoitettiin aina melkein sata ja jolloin ainoan hyväksytyn puolueen ainokainen ehdokas keräsi miltei joka äänen.
Etyjin edustajat arvioivat vaalikampanjoinnin olleen vapaampaa kuin ennen. Täysin vapaatahan se ei ollut, sillä Lukaenko hallitsee keskeisiä tiedotusvälineitä.
Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi kutsuttu Lukaenko on osoittanut halua lähestyä länttä samalla kun on tehnyt pesäeroa pitkäaikaiseen ystäväänsä Venäjään.
Flirttailu lännen suuntaan ei saisi hämärtää sitä tosiasiaa, että Valko-Venäjä elää yhä Lukaenkon diktatorisessa otteessa ja matka demokratiaan on pitkä ja kivinen.