Valko-Venäjää viisitoista vuotta rautaisin ottein johtanut presidentti Aleksandr Lukashenko ei juuri saa kiitosta Venäjältä eikä ylistyksiä lännestä. Omassa maassa Lukashenkon asema ei kuitenkaan ole näkyvästi kyseenalainen.
Pieni ja hajanainen oppositio ei saanut viime vuoden vaaleissa yhtäkään edustajaa parlamenttiin, ja sen ääntä vaiennetaan vankilatuomioilla ja median kapuloinnilla.
Valko-Venäjän taloutta ja suljettua todellisuutta vuosia seurannut professori Kari Liuhto sanoo maan elävän muuhun itäiseen tai keskiseen Eurooppaan verrattuna kuin aikaa ennen vuotta 1989.
"Vuonna 1989 Itä-Euroopan avautui poliittisesti, ja se vei Baltian maissa itsenäistymiseen 1991. Sellaista ei ole ihan vielä käsillä Valko-Venäjällä, mutta näkisin, että ensi vuosikymmenellä siellä on pakko jotakin tapahtua ja asioiden jollakin tavalla muuttua."
Pan-Eurooppa instituuttia Turun kauppakorkeakoulussa johtaja Kari Liuhto sanoo Valko-Venäjän johdon aseman olevan hankaloitumassa. Presidentin vaihto tuskin kuitenkaan on edessä vielä seuraavissa presidentinvaaleissa 2011. Sitä seuraavat vaalit järjestetään lain mukaan 2016.
"Sanoisin, että vielä vuonna 2011 todennäköisyys on suurempi, että hän jatkaa kuin ettei jatkaisi", Liuhto arvioi.
Umpikujassa
ja eristyksissä
Kari Liuhto pitää Valko-Venäjän ongelmien ytimenä poliittista umpikujaa, joka on johtanut valtiokapitalismiin - 70 prosenttia bruttokansantuotteesta on valtion käsissä - ja taloudelliseen eritäytyneisyyteen sekä edelleen liialliseen riippuvuuteen Venäjästä.
Venäjän suunnitelma perustaa Suomenlahden pohjukkaan, Viron kupeeseen, Ust-Lugan öljysatama saattaa olla kohtalokas presidentti Lukashenkolle, mikäli Venäjä joidenkin vuosien kuluttua kääntää nykyiset öljyvirtansa pois Valko-Venäjältä Itämerelle.
Venäjän ja Valko-Venäjän suhteet ovat monimutkaistuneet sitä mukaa kuin Valko-Venäjä on ottanut haparoivia askelia Euroopan unionin suuntaan.
Tuntematon maa
vasta löytymässä
Venäjää lukuunottamatta esimerkiksi ulkomaiset investoinnit Valko-Venäjälle ovat vielä suhteellisen vaatimattomia. Läntiset ja suomalaiset yritykset ovat vasta löytämässä aikaisemmin tuntemattomana pysyneen maan. Se on professori Liuhdon mielestä myönteistä, mutta hän myös varoittaa:
"Yksi asia on tietenkin eri lailla Valko-Venäjällä kuin oli 1991 Baltian maissa. Valko-Venäjällä järjestelmä on vielä nyt sellainen, että jos sukset menevät ristiin poliittisen johdon kanssa, maassa on vaikea toimia."
Neuvostoliitto hajosi 1991, ja 1990 itsenäiseksi julistautunut Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta muutti nimensä Valko-Venäjän tasavallaksi. Lukashenko valittiin presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 1994 tämän voimakkaasti populistisen, korruptionvastaisten kannanottojen jälkeen. Tätä nykyä hän istuu presidenttinä kolmatta kautta, ja valta on keskitetty hänelle kansanäänestyksillä ja perustuslain muutoksilla.
Entisessä neuvostotasavallassa elettiin Neuvostoliiton alueisiin verrattuna poikkeuksellisen hyvin, ja edelleen talous lie paremmalla tolalla kuin muissa IVY-maissa. Ulkopuolelta on vaikea arvioida, miten laaja Lukashenkon todellinen kannatus on, sillä esimerkiksi ilmeisesti hyvänä pysynyt työllisyystilanne saattaa puhua hänen puolestaan.
