Kaupunginteatterin, kirjaston ja nykyisen Radisson SAS -hotellin muodostama Oulun monumentaalikeskus on koko olemassaolonsa ajan jakanut asiantuntijoiden ja maallikoiden mielipiteitä. 1970- ja 1980-luvuilla noussut kokonaisuus on ollut aikakautensa edustaja hyvässä ja pahassa.
Kaupungin keskeisen ranta-alueen arkkitehtoninen toteutus on ilmava, mutta monen mielestä myös ankea. Karuuteen ovat olleet syynä paitsi rakennusten pelkistetyt muodot ja tietynlainen raskaus myös niiden pintamateriaali, jossa hallitsevana on betoni.
Joitakin vuosia sitten Vänmanninsaari, jossa kirjasto ja kaupunginteatteri sijaitsevat, erotettiin mantereesta kanavan avulla. Se kevensi onnistuneesti alueen yleisvaikutelmaa. Äskettäin valmistunut kaupunginteatterin laajennus puolestaan rytmitti näkymää uudella tavalla.
Seuraava muutos koskee Radisson-hotellia. Se saa kesäkuun loppuun mennessä uudenlaisen pinnan. Betoni vaihtuu vaaleaksi peltipinnaksi, jota kuvataan helmen lailla hohtavaksi. Vaikka lopullisen arvion voi tehdä vasta muutostöiden jälkeen, suunnitelma tuntuu hyvältä. Kokemus kuitenkin osoittaa, että pienilläkin muutoksilla voidaan saada paljon aikaan.
Nykyisin hotellirakennuksen karuus on korostunut sateilla, kun vanha betoni muuttuu entistä harmaammaksi. Vettyneen näköinen hotelli tehostettuna mereltä puskevalla kolealla tuulella ei ole ottanut kaupunkiin tulevia vieraita erityisen lämpimästi vastaan.
Yhtä monumentaalikeskuksen pääkohdetta ei voi suunnittelussa kokonaan irrottaa kahdesta muusta. Olennainen kysymys on siksi se, miten uudistettu hotelli vastaisuudessa istuu yhteen teatteritalon ja kirjaston kanssa. Vastaus on lyhyesti sanottuna: ei samalla tavalla kuin tähän asti.
Huomioon pitää kuitenkin ottaa koko torin ympäristö. Erityisesti Meritullin valmistuminen on muuttanut tilannetta. Hotellirakennusta ei tarvitse eikä pidäkään enää peilata vain naapurissa olevaan kahteen suureen julkiseen rakennukseen. Vaaleaksi muuttunut hotellirakennus linkittynee sopusointuisesti Meritullin uusiin vaaleisiin asuintaloihin.
Kaupungin paraatinäkymiä pitää uudistaa vain perusteellisen harkinnan jälkeen. Toisaalta päättäjillä on oltava rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta muutoksiin silloin kun niihin on hyvät perustelut. Hotellin ulkoasun muuttamiselle tällaiset perustelut löytyivät. Tuonnempana voi arvioida, toimisiko sama ratkaisu myös teatteritalon vanhan osan sekä kirjaston kohdalla.
paakirjoitus@kaleva.fi